Pariisin metro

Pariisin metro on ahdas, mutta se toimii kuin kello. Vuoroväli on muutama hassu minuutti ja verkosto on niin tiheä, että sillä pääsee lähelle määränpäätä melkein missä tahansa kantakaupungissa.

Eikä 1,60 EUR ole paha hinta tuollaisesta palvelusta.

Versailles ja Notre Dame

Versailles’ssa on pantu rahaa ja ihmistyötä haisemaan. Menneiden aikojen monarkeilla on ollut molempia käytettävissä paljon. Toisaalta hienoa, että tehdään niin hämmästyttävää kamaa, että vielä monta vuosisataa myöhemmin leuka loksahtaa. Olisikohan tuolle työlle ollut parempaakin käyttöä aikana, jolloin ei ollut järin takuuvarmaa, että ruokaa riittää kansalle pöytään?

Täällä on yllättävän paljon taskuvarkaita ja huijareita sivistysvaltioksi. Kun palasimme Versailles’ta, törmäsimme junan toisessa kerroksessa taskuvaraskaksikkoon, joka oli muka hakemassa nimiä johonkin käsittämättömään vetoomukseen. Kun siinä häsläsivät, kädet meinasivat eksyä ihan vääriin paikkoihin ja hätistimme heidät matkoihinsa. Silti jaksoivat yrittää senkin jälkeen. Meikäläistä pikkuisen aggressivisempi kaveri olisi torpannut herrat portaita alas selkä edellä. Jos on väärällä asialla, ei kannata olla heti portaiden edessä.

Notre Damessa on pantu rahaa ja ihmistyötä haisemaan. Menneiden aikojen kirkonmiehillä on ollut molempia käytettävissä paljon. Toisaalta hienoa, että tehdään niin hämmästyttävää kamaa, että vielä monta vuosisataa myöhemmin leuka loksahtaa. Olisikohan tuolle työlle ollut parempaakin käyttöä aikana, jolloin ei ollut järin takuuvarmaa, että ruokaa riittää kansalle pöytään?

Ensivaikutelma Pariisista

Pariisi on rauhallisempi ja väljempi kuin odotin. Ei täällä tunnu olevan niin paljon ihmisiä, liikennettä ja tungosta kuin vaikkapa Roomassa, Lontoossa tai New Yorkissa.

Hotellimme on Moulin Rougen kyljessä. Tiesin, että tässä tienoilla on paljon porno- ja kitarakauppoja, mutta en olettanut, että ihan näin valtavasti pornokauppoja ja näin vähän kitarakauppoja. Siitä huolimatta tämä ei vaikuta sellaiselta hämyiseltä alueelta, jolta vastaavat alueet muissa kaupungeissa vaikuttavat.

Eilen kyttäsimme lähialueen mestat, mukaan lukien Sacre Coeur. Jokaisessa kaupungissa pitäisi olla korkea mäki, jonka päällä on näyttävä rakennus.

Tänään kävimme vilkaisemassa Riemukaarta, Louvrea ja Eiffel-tornia. Teimme siis vakioturistiturneen heti kärkeen.

Riemukaari oli sotamonumentiksi kiva ja positiivinen, koska se ei ollut kenenkään yksittäisen jantterin monumentti, vaan ihan vain voitonmerkki noin yleisesti. Onhan siinä toki aika liuta nimiäkin, mutta eipä se henkilöidy, niin kuin nuo muut sotamonumentit. Niistä voisi luulla, että sota kaipaisi yhtä miestä.

Minua oli varoiteltu etukäteen Louvresta. Siellä on sitä kamaa niin paljon, että kannattaa käydä katsomassa ne kiinnostavimmat vedot heti kärkeen, koska siellä turtuu nopeasti. Kieltämättä, siellä kun katsoo viidettäsadatta jokseenkin samaan tyyliin maalattua pärstäkuvaa – vaikkakin erinomaisesti tehtyä – niin ei se enää ehdi kovin isoa vaikutusta tehdä. Eipä tuo Mona Lisakaan saanut minkäänlaista ooh-efektiä aikaan. Ennemminkin “no tossa se nyt on” -fiilis tuli.

Louvressa hienointa oli Louvre itse. Valtava ja säästelemättä maailman keskipisteeksi rakennettu pytinki on sellainen, jota ei ihan joka päivä näe.

Eiffel-torni oli hieno. En oikein ymmärrä, miksi se oli suunniteltu viime vuosisadan alkupuolella purettavaksi. En tosin myöskään ymmärrä, miksi sitä on käytetty Sitikan mainostelineenä menneinä aikoina.

Maamerkkinä se on mainio. Se antaa heti kaupungille omanlaisensa ilmeen. Olen välittömästi messissä, jos Helsinkiin aletaan pykätä samanlaista. Hotelli Torni ja Digian toimitalo eivät ihan pärjää tässä sarjassa.

Paikalliset vartijat Eiffel-tornilla ja Louvressa panivat hieman ihmetyttämään. Niillä oli rynnäkkökiväärit kädessä. Ihmettelen, millaisia tilanteita esimerkiksi Eiffelillä voi tulla, joista ei selviä käsiaseella? Täällä pidetään jeux’tä! (Harva tietää, että suomenkielessä “jöön pitäminen” on lainafraasi ranskasta.)

Nämä nähtävyydet katsottuamme iski aika rankka väsymys ja tuli nukuttua useampi tunti. Ehkä on ihan hyvä kerätä voimia huomista Versailles’n reissua varten.

Voi olla, ettei ihan täysilaidallista valokuvia tule lähetettyä Flickriin ennen kotiinpaluuta, koska hotellimme osoittaa ranskalaista korkean teknologian osaamista siten, että verkko on hyvin hidas ja katkonainen. Varsinkaan videoita ei kannata odottaa ennen kuin olemme kotikoneidemme hellässä huomassa.

Uusi matka edessä: Pariisi

Huomenna meillä alkaa – toivottavasti – matka Pariisiin. Pientä epävarmuutta tulee siitä, että tällä hetkellä Pariisin lentokenttä on suljettu myrskyn vuoksi. Myrsky saattaa yltyä rannikolla 140 km/h:n nopeuksiseksi tuuleksi (=39 m/s).

Huomenaamulla kentän pitäisi olla normaalisti auki, mutta eiköhän siellä ole reippaanlainen härdelli käynnissä, kun kaikkia myöhästyneitä lentoja koetetaan junailla sinne. CDG:n kenttä on vähän pahassa maineessa matkatavaroiden hukkaamisen suhteen, joten tässä etukäteen ilmoitankin vakuutusyhtiölle, että meillä on matkassa viisi videokameraa ja puolen kiloa raakatimanttia.

Määränpäässämme hotelli Le Chat Noirissa on nettiyhteys ja meillä on miniläppäri mukana, joten matkan päältä kuulunee kuulumisia ja kuvia vilahtelee Flickriin.

Wrap-up

Pääsimme kotiin.

Matkalla oli pieniä kommelluksia. Matkalaukkumme on ottanut (jo toista kertaa) reippaan kolhun, ja Finnair pääsee (jo toista kertaa) maksamaan matkalaukkukorjauksen. Saija söi ilmeisesti JFK:lla jotain sopimatonta ja tuli matkan puolivälissä hieman huonovointiseksi.

Meikäläisen jetlag ei ole vielä pahasti iskenyt. Olen pikkuisen pihalla seitsemän tunnin aikaerosta, mutta onneksi sain nukuttua koneessa muutamia tunteja. Joudun jossain vaiheessa tänään vielä nukkumaan vähän lisää.

Tämä oli mainio matka. New Yorkissa pitää käydä vielä joskus uudestaan. Atlantic Cityssäkin pitänee käydä vähän vielä pelaamassa, jos joskus tilaisuus sattuu.

New Yorkin lentokentällä lentoa odotellessa kasasin kaikkien matkaraporttien äidin.

Matkaraportti: Kaikkien matkaraporttien äiti

Atlantic City: Pokeria Borgatassa ja Caesar’s Palacessa

Käväisin toisenakin Atlantic Cityn päivänä kääntymässä Caesar’s Palacen ja Borgatan pokerihuoneilla. Koko reissun kahden päivän lopputulos oli lähes dollarilleen satanen plussaa.

Borgatan pokerihuone oli vakuuttava. Pöytiä oli todella reipas määrä. Se oli Atlantic Cityn isoin huone. En ole koskaan nähnyt yhtä paljon pokeripöytiä yhdessä tilassa – ja olen käynyt Vegasissakin katselemassa.

Yksi matkaraporttikin syntyi.

Matkaraportti: Atlantic City

Viva Atlantic City

Atlantic Cityssä on jotain kovin tuttua. Tämä on Las Vegasin pikkuveli hyvässä ja pahassa.

Täältä puuttuu Las Vegasin kovimmat muovishenkiset nähtävyydet, mutta kasinot ovat yhtä lailla valtavia palatseja ja kaikki pyörii show’n ja turismin ympärillä.

Piti käydä vähän pokeripöydässäkin pyörähtämässä. Pelin taso ei ole kaksinen, mikä sopii minulle erinomaisesti. Tunnin sessiosta meinasi tulla erinomainen, mutta japanilainen rouva osui viimeisellä kortilla yhteen niistä kuudesta kortista, jolla hän voittaa potin. Tuon tappion jälkeen sessio oli vain parikymppiä plussan puolella. (Hei, plussalla silti.)

Sillä välin kun minä kävin pokeripöydässä, Saija kävi tsekkaamassa outletit, joita täällä myös riittää reippaasti. Pitää itsekin huomenna käydä koeajamassa.

Kävimme tänään katsomassa Tropicanan IMAX-teatterissa uuden Batmanin. The Dark Knight oli kieltämättä erinomainen pätkä ja valtava IMAX-kangas auttoi asiaa. Heath Ledgerin Jokeri-performanssi voi olla Oscarin arvoinen. Jos loppuhuipennus olisi toiminut paremmin ja jos Harvey Dent ei olisi ollut niin ohut hahmo, The Dark Knight olisi ollut aplodien arvoinen. Tällaisenaankin se on paras supersankarileffa, jonka olen nähnyt.

Washingtonin ja Philadelphian videoraportit

Edellisistä kaupungeista jäi muutama videoreportaasi nauhalle.

Matkaraportti: Rocky

Matkaraportti: Valkoinen talo

Matkaraportti: Washington-monumentti

Potomac Mills

Kävimme valtavassa outlet-keskittymässä. Suomalaisilla ostoskeskuksilla ei ole juuri jakoa tuohon verrattuna.

Alan ilmeisesti urautua. Kävin monessa liikkeessä, mutta jälleen kerran tuli kannettua isoin kasa rahaa Quiksilverille ja muualle vain yksien tennareiden verran.

Jos erinomaiset housut saa kymmenellä dollarilla, niitä pitää ostaa kahdet. Edellisistä vastaavista maksoin aika reippaasti enemmän.

Washington, D.C.

En yhtään ihmettele, että Washington on HC-punkin kaupunki. Täällä on rähinää ihan siisteilläkin alueilla.

Kodittomia ja narkkareita riittää näillä kulmin. “Nämä kulmat” tarkoittaa tässä tapauksessa sitä mestaa, jossa George W. Bush on töissä. Olemme kaksi korttelia pohjoiseen Valkoisesta talosta. Köyhät alueet ovat kuulemma karumpia, mutta sitä emme käyneet todistamassa omin silmin.

Kun Helsingissä (tai New Yorkissa, Philadelphiassa tai Niagara Fallsissa) on jotain epäselvyyttä, se ei yleensä mene siten, että pienen sanaharkan jälkeen mimmi nappaa teleskooppipampun esiin. Täällä kävi toisin. Jos olen oikein ymmärtänyt, teleskooppipamppu on luvanvarainen vimpain Suomessa. Ties vaikka olisi täälläkin.

Huomenna on edessä Atlantic City, jossa meillä on varattuna liput IMAX-versioon The Dark Knightistä. Metacriticissä kriitikot ovat ylistäneet sitä, ja tähän mennessä ainoa kuultu ammattimielipide Suomesta on ollut “erittäin hyvä, muttei ilmiömäinen”. Liput ovat menneet niin rankasti kaupaksi, että sitä on taivasteltu jokseenkin jokaisen näkemäni lehden etusivulla ja CNN:llä vähän väliä.