Riika 90 sekunnin tiivistelmänä

Tuokiokuvia Riiasta 90 sekunnin videona.

Riika jälkikäteen

Koska olimme ensimmäistä kertaa Riiassa, ramppasimme kaikki turistimeiningit läpi. Kävimme Miehitysmuseossa, parissa ostoskeskuksessa shoppaamassa, juoksimme vanhankaupungin moneen kertaan ja monin päin läpi, tsekkasimme Stalinin Hampaan ja perin neuvostohenkisen kauppahallin. Kävimme jopa Brāļu Kapin hautausmaalla.

Etukäteiset fiilikset Riiasta olivat vähän ristiriitaiset. Kaikennäköisissä artikkeleissa ja keskusteluissa varoiteltiin siitä, että sekä karut alueet että turistien suosimat mestat ovat vaarallisia, luottokorttia ei kannata käyttää ja niin edelleen. Tuon matkan lyhyen kokemuksen perusteella vaikutti siltä, että varoitukset ovat aika ylilyöviä niille, jotka eivät käy siellä ryyppyreissulla. Yökerhojen ja strippibaarien könyäminen varmaan saattaa ollakin sellaista mitä tuossa kuvataan, mutta eipä tuo muun matkailun suhteen vaikuta olevan sen turvattomampi kuin Riihimäki tai Hämeenlinna.

Kaupungin pitkä historia näkyi arkkitehtuurissa komeasti. Jokseenkin kaikki, joka oli rakennettu ennen toista maailmansotaa, oli erittäin hienoa, ja noita vanhoja rakennuksia löytyi keskustasta (vanhankaupungin ulkopuoleltakin) paljon enemmän kuin vaikkapa Helsingistä. Sodanjälkeisinä 45 vuotena rakennettu melkein mikä tahansa oli karua, todella karua. On ikävä nähdä, mitä tuo aika teki maalle.

Miehitysmuseon sisällön perusteella on helppo uskoa, että tuo Neuvostoliiton aika on tulenarka aihe paikallisille. Ei tosin lyhyt natsien valloitusaikakaan mitään herkkua ollut, etenkään Latvian juutalaisväestölle.

Nyt kun Riikaan saa halpoja lentoja, ja hyvät hotellitkin ovat halpoja, on helppo suositella parin päivän kaupunkilomaa tuolla, jos on Tallinnan ja Tukholman käynyt jo kyllästymiseen asti.

Toinen päivä kuvina

Ensimmäisiä näkymiä

Riian ensitunnelmat

Saavuimme tänne Air Balticin karulla Fokker 50 -potkurikoneella. Tuntuvat pienemmätkin ilmavirtaukset riepottelevan sitä aika rankasti.

Bussi toi meidät Hotel Avalonille. Hotelli vaikutti etukäteen asialliselta, ja paikalle saapuminen vahvisti asian. Tähän kun vielä yhdistää kolme yötä kahden hinnalla -tarjouksen, niin hinta/laatu on aika kärkipäästä melkein mihin tahansa käymääni hotelliin verrattuna.

Kipittelimme vanhaa kaupunkia läpi edessuntakaisin päivän verran, ruokimme itsemme ja shoppasimmekin aavistuksen verran. Etukäteen Google oli kertonut paljon latvialaisen palvelukulttuurin karuudesta. Tähänastiset ohuet kokemukset puhuvat ihan päinvastaista – tosin eipä ole tullut vielä missään karunpuoleisissa mestoissa käytyä.

Kaikkialla (Hesarissa, ulkoministeriön sivuilla, keskustelupalstoilla) varoiteltiin siitä, että Riikassa tehdään poikkeuksellisen paljon petoksia turistien maksukorttien kanssa. Enemmän Riikaa kokeneet myös suosittelivat, että sikäli jos aikoo syödä tai juoda, niin ainoa oikea maksuväline on käteinen. Onneksi olen pariutunut, niin ei tarvitse yöelämään lähteä, koska siitä etenkin puhutaan karua.

edit jälkeenpäin: Muutin otsikon taipumaan Riika-Riian, ei Riika-Riikan, koska “Riika on suomen kieleen mukautunut paikannimi ja taivutuksessa noudatetaan normaaleja astevaihtelusääntöjä”. Hölmönä tulkitsin, että tämänkaltaisissa nimissä sopisi käyttää astevaihtelua tai olla käyttämättä, kuten Satu-Satun/Sadun. Tämä oli tärkeää tietoa kaikille morfofonologisesta vaihtelusta kiinnostuneille.

Seuraavana Riika

Istun parhaillaan lentokentällä odottelemassa halpalentoa Riikaan.

Enpä ole toviin lentänyt potkurikoneella. Sitä saa, mistä maksaa.

Paikan päällä pitäisi olla verkkoyhteys, joten kuvia ja fiiliksiä tullee matkan aikana myös tähän blogiin.

Kreeta puolessatoista minuutissa

Tältä se näytti.

(Hm, kas, tämä palvelu ei anna upottaa videoita tänne.)

Torstai: Kotiin!

Nimbocumulus! Emergencia catastrophico! Tänään näimme parinkymmenen minuutin ajan auringon pilvessä. Ei päässyt tosin silloinkaan paleltamaan.

Hylkäsimme huoneen puolilta päivin ja odottelimme hylkeinä altailla ja aulassa kiinanpokeria pelaten iltayhdeksän bussia.

Palaamme Suomeen vähän vaille neljältä yöllä, joten eiköhän ennen viittä olla jo omassa sängyssä. Ei ole ihan optimiaika paluulle Toivottavasti uni maittaa lennolla.

Keskiviikko

ähdimme heti aamutuimaan toiselle puolelle saarta Elafonisin rannalle, jota sanotaan Kreetan Malediiveiksi. Nyt on vähän huono hetki sille, etten tiedä Malediiveistä mitään.

Täällä on toistasataa metriä merelle päin kahluusyvyistä rantaa. Vesi on aivan kristallinkirkasta ja hiekka on hienorakeista ja puhdasta.

En ole vielä kyllästynyt löhöämiseen, joten Clancyyn ei tarvinnut turvautua.

Aloimme jo suunnitella talvilomamatkaa. Muutamia hyviä ja lämpimiä vaihtoehtoja on tapetilla.

Illalla käymme syömässä Piperiassa. Piperia opettaa ainakin sen, että se on perheravintola, jossa kaikki yrittävät kovaa. Pienin noin 13-vuotias otti juomatilaukset vastaan hyvällä englanninkielen taidolla ja veti ennen jälkiruokaa kaksi tanssiesitystä. En pitänyt tanssista, mutta pidin kovasti asenteesta ja yrityksestä.

Tiistai

Nyt kaikki kirjat on luettu. Pahimpaan hätään hain aulan kirjakierrätyksestä Clancya ja Lovecraftia. Operation Paperback kierrättänyt pokkarit tänne. En ole varsinaisesti innoissani Clancysta tai Lovecraftista, mutta ne olivat reippaasti mielenkiintoisempia kuin satunnaiset dekkarit ja tätikirjat.

Huomenna edessä on Elafonias. Sahaamme 2,5 h saaren toiselle puolelle, pysähdymme jossain kastanjakylässä ja makaamme 4 h rannalla.

Tuon neljän tunnin aikana joko luen Clancya tai kirjoitan elokuun settejä varten uuden standup-rutiinin. En antaisi Clancylle kovin hyviä kertoimia.

Saapa nähdä, miten rannalla suhtaudutaan edestakaisin kävelevään käsillään viuhtovaan tyyppiin, joka puhuu itsekseen ja pysähtyy välillä naputtamaan kännykän qwertyä kaksin käsin.

Kävin äsken vilkaisemassa hotellin nettipäätteeltä, onko mitään tapahtunut maailmassa sillä välin, kun olin poissa. Eipä oikein. MCA:n syöpä ja satunnaiset pikkurikokset Suomen kesässä olivat päällimmäisenä.

Muiden Facebook-päivityksistä päätellen ilmeisesti Suomessa on ollut nihkeä sää, Olli kastui viikonloppuna Ilosaaressa ja parhaillaan jossain Haakanan lähettyvillä ukkostaa.

Täällä sää on ollut sitä, mitä odottaakin. Lämpö on päivisin kolmenkymmenen paremmalla puolella ja täysin pimeälläkin suomalaiset hellelukemat menevät rikki. Aurinko ei ole ollut kertaakaan pilvessä täällä ollessamme.

Kas, nyt sain oluen. Kohta saan pastaa ja pestoa.