Niagara Fallsissa on vähän Las Vegasia. Turistinähtävyydet ovat supermuovisia – joskaan eivät yhtä huikean hienoja kuin Las Vegasissa ja kaikki tuntuu olevan rakennettu matkailijan palvelemiseksi.
Itse putoukset ovat huikeat.
Niagara Fallsissa on vähän Las Vegasia. Turistinähtävyydet ovat supermuovisia – joskaan eivät yhtä huikean hienoja kuin Las Vegasissa ja kaikki tuntuu olevan rakennettu matkailijan palvelemiseksi.
Itse putoukset ovat huikeat.
Nyt olemme Kanadan puolella. Jokseenkin yllättäen kanadalaiset eivät näytä samalta kuin South Parkissa.
Newyorkilaisen hotellihuoneen äärimmilleen vedetyn minimalismin jälkeen Niagara Fallsin hotellihuone on virkistävää vaihtelua. Kaikki on juuri-eikä-melkein kohdallaan.
Aamupala tulee sänkyyn. Feikkitakka loimuaa ja puskee aitoa lämpöä. Höyrysuihku on niin mainio, että sellainen pitää saada seuraavaan kämppään.
Tuokiokuva Times Squarelta. Mira toivoi, että olisimme bonganneet Naked Cowboyn. Valitettavasti sain kiinni vain Naked Cowgirlin.
Kukaan ei ole välttämättä kovin yllättynyt, jos kerron, että Broadwaylla oli musikaalitarjontaa. En suuremmin ole musikaalien ystävä – paitsi jos ne ovat Monty Pythonin musikaaleja.
Lontoossa käydessäni kadutti, kun huomasin ja muistin Monty Pythonin Spamalotin vasta kun oli aika lähteä. Nyt tuli uusi tilaisuus.
Kyllä kelpasi!
1. Delit. Ihanat bagelit, leivät, paninit ja muut herkut.
2. Starbucksin Frappuccino!
3. 24h sekatavarakaupat joista saa kaikkea pikkunaposteltavasta särkylääkkeisiin.
4. Hampurilaiset, koska niitä vain on niin paljon ja erilaisia
5. Sushi, jota ne osaavat tässäkin kaupungissa tehdä hyvin ja kohtuuhintaisena.

Päivän raportit ovat videomuodossa.
Matkaraportti: 6000 vuotta. (Kunnianosoitus Bill Hicksille.)
Olemme olleet täällä viisi päivää. En ole nähnyt yhtään John McCainin kuvaa muualla kuin lehdessä. Obamaa sen sijaan näkyy ihmisten paidoissa, julisteissa, muussa fanikamassa, banderolleissa ja ihan kaikkialla. Obama vaikuttaa olevan melkoinen rokkistara täällä.
Minulle on myös väitetty, että newyorkilaiset olisivat tylyjä. En ole huomannut tällaista lainkaan, päinvastoin – kaikki tuntuvat olevan kohteliailta. Ehkä tässä on sama taustalla kuin siinä, miksi helsinkiläisiä sanotaan tylyiksi: jos haluat olla omissa oloissasi, saat olla, ei ole pakko tervehtiä bussikuskia.
Aamu tai ehkä paremminkin päivä alkoi paikallisessa modernin taiteen museossa MoMassa. Meikäläiselle kierros tarjosi flashbackin seitsemän vuoden taidehistorian opintoihin tyyliin “ai toikin on täällä ja toi ja toi ja toi…”. MoMa on kovatasoinen, jos lasketaan sillä paljonko sieltä löytyy niitä parhaiten tunnettuja teoksia per tekijä kuten Warholin Campbell-purkit, Lichtensteinin pop-taidekuvat, Picasson patsee kuten vuohi, apina jne. Joka kerroksessa oli kuitenkin vähintään yksi osasto työn alla ja erityisesti design-kerrokset olivat pienoinen pettymys. Vaihtuvista näyttelyistä yläkerta oli pyhitetty Dalin filmitutkielmista ja itse filmeistäkin, jonka ilmeisesti oli tarkoitus kompensoidu välikerrosten rakenteilla olevia näyttelyjä. Ja väki vaikutti tyytyväiseltä.

Ankaran museohölkän jäljiltä suuntasimme kohto SoHoa josta oli tarkoitus kävellä Little Italyn kautta Nolitaan ja sieltä NoHoon. Hyppäsimme metrosta Spring Streetin pysäkillä ja kas kummaa, oltiinkin yhtäkkiä San Franciscossa! Eli kadut kapenivat, liikenne hiljeni, turistit lisääntyivät ja tunnelma oli astetta leppoisampi kuin Times Squaren kuhinassa. Kahviloita, astetta pienempiä kauppoja, omia tuotteitaan myyviä käsityöläisiä.. Kerta kaikkiaan mukava meininki. Reitin päätepysäkki piti olla Washington Squaren puistikko, mutta yllättäen se muodostui heikoimmaksi lenkiksi ja vaikutti lähinnä narkkareiden ja juoppojen hengailupaikalta. Käppäilimme eteenpäin palaten lähes lähtöpisteteeseen 6th Avenuelle. Bongattiin paikallisliigan korismatsi ja lauantaitori. Eli tulipa vietettyä erittäin leppoisa lauantaipäivä.
Kävimme tänään tsekkaamassa Ground Zeron ja Empire State Buildingin. Siinä välissä kävimme torspoilemassa Brooklyn Bridgen kupeessa ravintolakompleksissa.
Ground Zero oli iso monttu. Mitä oikein odotimme?
Empire State Buildingin näkymät olivat huikeat. Kuvat kertovat enemmän kuin mitä voin muotoilla sanoiksi.
En ole soittanut vielä hotellissa biisiäkään ei-newyorkilaista musiikkia iPodilta. Tähän mennessä on soinut Lou Reed, Ramones, Coheed & Cambria ja The Strokes.
Matkaraporttejakin syntyi tänään.