Nizzasta Monacoon on 20 minuuttia ja 3,50 EUR. Tämä tarkoittaa, että eihän sitä voi jättää väliin täällä käydessä.
Kävimme palloilemassa kaupungissa/maassa. Paikat tuntuivat aika tutuilta, kun lapsuudessa ehti aika monta formulalähetystä nähdä aikana, jolloin formuloissa oli vielä ohituksia, ja tapahtui muutakin kuin puolentoista tuntia jonossa ajoa, jonka keskeyttää varikkopysähdys, jolloin tapahtuu muutokset sijoituksissa. Voi olla, että aika kultaa muistot, ja lapsena ei vaatinut ihan niin paljon virikkeitä kuin väsähtäneenä pian 34-vuotiaana.
Monacossa on aika selkeää, että porukalla on ihan simona rahaa. Ei siis “tullaan hyvin toimeen” -tasoisesti, vaan ihan simona. Tässä näytiksi kadunvarsipysäköintiä Cafe de Paris’n, Hotel de Paris’n ja Monte Carlon kasinon aukiolta.
Myös pienemmissä asioissa näkyy, että porukalla on pelimerkkejä. Tässä Cafe de Paris’n hinnasto. (Itse joimme Kirit, 7,5 EUR per laaki.) Pieni olut (0,25 l) 8 EUR, iso (0,5 l) 13,5 EUR. Köyhällä tuntuisi varmaan 13,5 euron tuopit.
Vaikka massia olisi ihan simona, ei saa välttämättä hyvää makua. Miten tuollaiseen alla näkyvään peliin on päätetty laittaa amislintulauta takakontin päälle? (Hinta Suomessa: 274 244,42 EUR, josta n. 120 000 EUR autoveroa.)
Katselin ympärilleni, ja mietin, mitä ihmiset ostavat, jos heillä on aivan järjetön määrä rahaa. Vaikuttaa siltä, että he ostavat huvijahteja (alla kuvassa yksi myynti- ja yksi vuokrailmoitus), kalliita autoja, pikeepaitoja (joista pidetään kaulukset pystyssä douchebag-tyyliin) ja kauneusleikkauksia, jotka saavat alle 50-vuotiaat näyttämään transuilta ja yli 50-vuotiaat näyttämään Andy McCoylta.
Aika lailla jokainen rakennus siellä oli näyttävä. Kun maa on pieni, ja massia on paljon, on aika luontevaa, että paikat pidetään hyvässä kunnossa. Kuvassa oopperan/kasinon takapiha.
Tässä puolessatoista minuutissa olennaiset Monacon nähtävyydet:
