Maanantai

Tuli varauduttua liian kevyellä kirjakantamuksella. Luulin, että Can’t Stop, Won’t Stop, Kill Everyone, Eloonjäänyt, Free ja Secrets of Shorthanded Pot-Limit Omaha plus uusimmat numero Soundista, Rumbasta ja Card Player Europesta riittäisivät viikoksi. Väärässä olin ja nyt jo viedään viimeistä.

Aulan kirjakierrättämö ei juuri vakuuta, paitsi jos diggaa Clancysta ja Reijo Mäestä.

Sunnuntai

Sääennuste näyttää, että tänään olisi aurinkoista ja lämmintä, kuten luultavasti ihan tasan joka päivä viimeisen kolmen kuukauden ajan. Siksipä suunnittelimme aurinkotuoleissa rannalla löhöilyä.

Aurinkotuoleille kuuluu uima-altaalla poikkeuksellisen kummallisella aksentilla vedetty niukahkon yleissivistyksen omaaville tarkoitettu visa.

“Oo creat-ah Donald Tuk-ah?”

“Wat is highest mountain-ah in de world-ah?”

Tuo on jotain kreikan, jamaikanenglannin ja suomalaisen rallikuskienglannin väliltä. Se on niin vinksallaan, että se alkaa olla jo kiehtovaa.

Lauantai

Viereisellä rannalla oli tänään tarjolla rantabileet. Se tarkoitti kreetalaisittain sitä, että rannalle raahattiin iso äänentoisto luukuttamaan tanssimusiikkia ja pari kojua myymään juomia.

Tuo konsepti toimii aika hyvin täällä, kun auringonlaskunkin jälkeen ollaan yli suomalaisten hellelukemien ja meri on lämpimämpi kuin suomalainen lämmitetty uima-allas. Meillä tundralla olisi karumpi meininki.

Nihkeää netin kanssa

Näemmä täällä on aika nihkeää tuon wlanin kanssa, joten päivitykset tulevat puhelimesta yhdellä rysäyksellä, jahka palaamme Suomeen.

Perjantai

Päivän suunnitelma olla äksänä varjossa rannalla koko päivä piti. Suunnitelmassa oli sellainen aukko, että reipaskaan aurinkorasvan lutraaminen ei pelastanut palamiselta. Aloe Vera helpottaa.

Kävimme iltasyömingeillä viereisessä Kalives-kylässä (Kallavesj?). Ilokseni huomasin, että täälläkin on ravintolakissoja, kuten Beneluxissa.

Nyt istumme hotellin rantabaarissa juomassa mojitoja. Kukaan ei ole kertonut baarin musiikista vastaavalle, että 2000 -luku on jo alkanut, eikä kukaan enää pidä eurodancesta.

Kreeta: Torstai

Päästyäni koneeseen selasin Rumban, söin ja sitten heräsin Kreikkaan laskeuduttaessa.

Velloin päivän unen ja valveen välimaastossa ja rantatuoliin ehdinkin nukahtaa toviksi kirja sylissä. Koko päivä aamuneljästä alkaen on mennyt lukien. Takana on uusimmat numerot Rumbasta, Soundista ja Card Player Europesta sekä muutamia kymmeniä sivuja herkästi nimettyä Kill Everyone -pokeriopusta. Ensimmäisen päivän tulosten perusteella on hyvä, että tuli napattua yksi kirja lisää kirjahyllystä juuri lähtiessä.

Kuten odotettua, sää on lämmin, meri sopiva ja uima-allas erittäin lämmin. Rantaloman tilasimme, ja sellaisen saimme. Hotelli on rannalla, ja aulan ikkunoista aukeaa Kreikan meri, meri Kreikan.

Kävimme saaren mahdollisesti kiinnostavat kohteet läpi, eikä mitään poikkeuksellisen kiinnostavaa löytynyt, joten luultavasti koko loma vietetään suunnitelman mukaisesti äksänä rannalla. Onpahan vaihtelua aiempiin matkoihin.

Seuraavana vuorossa: Kreeta

Jonotamme parhaillaan kello neljä aamuyöllä lähtöselvitykseen. Jono on noin 80 metriä. Onneksi olemme sen etupäässä. Normaalisti hoitaisimme checkinimme etukäteen sähköisesti, mutta Thomas Cook ei tarjoa tällaista huvia, joten internet-hörhökin joutuu tällä kerralla jonottamaan.

Kummastelen, miksi tunnumme olevan ainoa ei-lapsiperhe, joka on matkalla Kreetalle. Onko siellä jotain lapsiystävällistä?

Nukkumaton yö painaa hieman jäsenissä. Voi hyvin olla, että heti penkkiin päästyäni nukahdan siihen paikkaan.

Päivityksiä tulee tien päältä, jos kännykän wlan suostuu yhteistyöhön hotellin wlanin kanssa. Läppäriä ei ole tällä kertaa mukana.

Pariisin metro

Pariisin metro on ahdas, mutta se toimii kuin kello. Vuoroväli on muutama hassu minuutti ja verkosto on niin tiheä, että sillä pääsee lähelle määränpäätä melkein missä tahansa kantakaupungissa.

Eikä 1,60 EUR ole paha hinta tuollaisesta palvelusta.

Versailles ja Notre Dame

Versailles’ssa on pantu rahaa ja ihmistyötä haisemaan. Menneiden aikojen monarkeilla on ollut molempia käytettävissä paljon. Toisaalta hienoa, että tehdään niin hämmästyttävää kamaa, että vielä monta vuosisataa myöhemmin leuka loksahtaa. Olisikohan tuolle työlle ollut parempaakin käyttöä aikana, jolloin ei ollut järin takuuvarmaa, että ruokaa riittää kansalle pöytään?

Täällä on yllättävän paljon taskuvarkaita ja huijareita sivistysvaltioksi. Kun palasimme Versailles’ta, törmäsimme junan toisessa kerroksessa taskuvaraskaksikkoon, joka oli muka hakemassa nimiä johonkin käsittämättömään vetoomukseen. Kun siinä häsläsivät, kädet meinasivat eksyä ihan vääriin paikkoihin ja hätistimme heidät matkoihinsa. Silti jaksoivat yrittää senkin jälkeen. Meikäläistä pikkuisen aggressivisempi kaveri olisi torpannut herrat portaita alas selkä edellä. Jos on väärällä asialla, ei kannata olla heti portaiden edessä.

Notre Damessa on pantu rahaa ja ihmistyötä haisemaan. Menneiden aikojen kirkonmiehillä on ollut molempia käytettävissä paljon. Toisaalta hienoa, että tehdään niin hämmästyttävää kamaa, että vielä monta vuosisataa myöhemmin leuka loksahtaa. Olisikohan tuolle työlle ollut parempaakin käyttöä aikana, jolloin ei ollut järin takuuvarmaa, että ruokaa riittää kansalle pöytään?

Ensivaikutelma Pariisista

Pariisi on rauhallisempi ja väljempi kuin odotin. Ei täällä tunnu olevan niin paljon ihmisiä, liikennettä ja tungosta kuin vaikkapa Roomassa, Lontoossa tai New Yorkissa.

Hotellimme on Moulin Rougen kyljessä. Tiesin, että tässä tienoilla on paljon porno- ja kitarakauppoja, mutta en olettanut, että ihan näin valtavasti pornokauppoja ja näin vähän kitarakauppoja. Siitä huolimatta tämä ei vaikuta sellaiselta hämyiseltä alueelta, jolta vastaavat alueet muissa kaupungeissa vaikuttavat.

Eilen kyttäsimme lähialueen mestat, mukaan lukien Sacre Coeur. Jokaisessa kaupungissa pitäisi olla korkea mäki, jonka päällä on näyttävä rakennus.

Tänään kävimme vilkaisemassa Riemukaarta, Louvrea ja Eiffel-tornia. Teimme siis vakioturistiturneen heti kärkeen.

Riemukaari oli sotamonumentiksi kiva ja positiivinen, koska se ei ollut kenenkään yksittäisen jantterin monumentti, vaan ihan vain voitonmerkki noin yleisesti. Onhan siinä toki aika liuta nimiäkin, mutta eipä se henkilöidy, niin kuin nuo muut sotamonumentit. Niistä voisi luulla, että sota kaipaisi yhtä miestä.

Minua oli varoiteltu etukäteen Louvresta. Siellä on sitä kamaa niin paljon, että kannattaa käydä katsomassa ne kiinnostavimmat vedot heti kärkeen, koska siellä turtuu nopeasti. Kieltämättä, siellä kun katsoo viidettäsadatta jokseenkin samaan tyyliin maalattua pärstäkuvaa – vaikkakin erinomaisesti tehtyä – niin ei se enää ehdi kovin isoa vaikutusta tehdä. Eipä tuo Mona Lisakaan saanut minkäänlaista ooh-efektiä aikaan. Ennemminkin “no tossa se nyt on” -fiilis tuli.

Louvressa hienointa oli Louvre itse. Valtava ja säästelemättä maailman keskipisteeksi rakennettu pytinki on sellainen, jota ei ihan joka päivä näe.

Eiffel-torni oli hieno. En oikein ymmärrä, miksi se oli suunniteltu viime vuosisadan alkupuolella purettavaksi. En tosin myöskään ymmärrä, miksi sitä on käytetty Sitikan mainostelineenä menneinä aikoina.

Maamerkkinä se on mainio. Se antaa heti kaupungille omanlaisensa ilmeen. Olen välittömästi messissä, jos Helsinkiin aletaan pykätä samanlaista. Hotelli Torni ja Digian toimitalo eivät ihan pärjää tässä sarjassa.

Paikalliset vartijat Eiffel-tornilla ja Louvressa panivat hieman ihmetyttämään. Niillä oli rynnäkkökiväärit kädessä. Ihmettelen, millaisia tilanteita esimerkiksi Eiffelillä voi tulla, joista ei selviä käsiaseella? Täällä pidetään jeux’tä! (Harva tietää, että suomenkielessä “jöön pitäminen” on lainafraasi ranskasta.)

Nämä nähtävyydet katsottuamme iski aika rankka väsymys ja tuli nukuttua useampi tunti. Ehkä on ihan hyvä kerätä voimia huomista Versailles’n reissua varten.

Voi olla, ettei ihan täysilaidallista valokuvia tule lähetettyä Flickriin ennen kotiinpaluuta, koska hotellimme osoittaa ranskalaista korkean teknologian osaamista siten, että verkko on hyvin hidas ja katkonainen. Varsinkaan videoita ei kannata odottaa ennen kuin olemme kotikoneidemme hellässä huomassa.