Wrap-up

Pääsimme kotiin.

Matkalla oli pieniä kommelluksia. Matkalaukkumme on ottanut (jo toista kertaa) reippaan kolhun, ja Finnair pääsee (jo toista kertaa) maksamaan matkalaukkukorjauksen. Saija söi ilmeisesti JFK:lla jotain sopimatonta ja tuli matkan puolivälissä hieman huonovointiseksi.

Meikäläisen jetlag ei ole vielä pahasti iskenyt. Olen pikkuisen pihalla seitsemän tunnin aikaerosta, mutta onneksi sain nukuttua koneessa muutamia tunteja. Joudun jossain vaiheessa tänään vielä nukkumaan vähän lisää.

Tämä oli mainio matka. New Yorkissa pitää käydä vielä joskus uudestaan. Atlantic Cityssäkin pitänee käydä vähän vielä pelaamassa, jos joskus tilaisuus sattuu.

New Yorkin lentokentällä lentoa odotellessa kasasin kaikkien matkaraporttien äidin.

Matkaraportti: Kaikkien matkaraporttien äiti

Mainokset

Atlantic City: Pokeria Borgatassa ja Caesar’s Palacessa

Käväisin toisenakin Atlantic Cityn päivänä kääntymässä Caesar’s Palacen ja Borgatan pokerihuoneilla. Koko reissun kahden päivän lopputulos oli lähes dollarilleen satanen plussaa.

Borgatan pokerihuone oli vakuuttava. Pöytiä oli todella reipas määrä. Se oli Atlantic Cityn isoin huone. En ole koskaan nähnyt yhtä paljon pokeripöytiä yhdessä tilassa – ja olen käynyt Vegasissakin katselemassa.

Yksi matkaraporttikin syntyi.

Matkaraportti: Atlantic City

Viva Atlantic City

Atlantic Cityssä on jotain kovin tuttua. Tämä on Las Vegasin pikkuveli hyvässä ja pahassa.

Täältä puuttuu Las Vegasin kovimmat muovishenkiset nähtävyydet, mutta kasinot ovat yhtä lailla valtavia palatseja ja kaikki pyörii show’n ja turismin ympärillä.

Piti käydä vähän pokeripöydässäkin pyörähtämässä. Pelin taso ei ole kaksinen, mikä sopii minulle erinomaisesti. Tunnin sessiosta meinasi tulla erinomainen, mutta japanilainen rouva osui viimeisellä kortilla yhteen niistä kuudesta kortista, jolla hän voittaa potin. Tuon tappion jälkeen sessio oli vain parikymppiä plussan puolella. (Hei, plussalla silti.)

Sillä välin kun minä kävin pokeripöydässä, Saija kävi tsekkaamassa outletit, joita täällä myös riittää reippaasti. Pitää itsekin huomenna käydä koeajamassa.

Kävimme tänään katsomassa Tropicanan IMAX-teatterissa uuden Batmanin. The Dark Knight oli kieltämättä erinomainen pätkä ja valtava IMAX-kangas auttoi asiaa. Heath Ledgerin Jokeri-performanssi voi olla Oscarin arvoinen. Jos loppuhuipennus olisi toiminut paremmin ja jos Harvey Dent ei olisi ollut niin ohut hahmo, The Dark Knight olisi ollut aplodien arvoinen. Tällaisenaankin se on paras supersankarileffa, jonka olen nähnyt.

Potomac Mills

Kävimme valtavassa outlet-keskittymässä. Suomalaisilla ostoskeskuksilla ei ole juuri jakoa tuohon verrattuna.

Alan ilmeisesti urautua. Kävin monessa liikkeessä, mutta jälleen kerran tuli kannettua isoin kasa rahaa Quiksilverille ja muualle vain yksien tennareiden verran.

Jos erinomaiset housut saa kymmenellä dollarilla, niitä pitää ostaa kahdet. Edellisistä vastaavista maksoin aika reippaasti enemmän.

Washington, D.C.

En yhtään ihmettele, että Washington on HC-punkin kaupunki. Täällä on rähinää ihan siisteilläkin alueilla.

Kodittomia ja narkkareita riittää näillä kulmin. ”Nämä kulmat” tarkoittaa tässä tapauksessa sitä mestaa, jossa George W. Bush on töissä. Olemme kaksi korttelia pohjoiseen Valkoisesta talosta. Köyhät alueet ovat kuulemma karumpia, mutta sitä emme käyneet todistamassa omin silmin.

Kun Helsingissä (tai New Yorkissa, Philadelphiassa tai Niagara Fallsissa) on jotain epäselvyyttä, se ei yleensä mene siten, että pienen sanaharkan jälkeen mimmi nappaa teleskooppipampun esiin. Täällä kävi toisin. Jos olen oikein ymmärtänyt, teleskooppipamppu on luvanvarainen vimpain Suomessa. Ties vaikka olisi täälläkin.

Huomenna on edessä Atlantic City, jossa meillä on varattuna liput IMAX-versioon The Dark Knightistä. Metacriticissä kriitikot ovat ylistäneet sitä, ja tähän mennessä ainoa kuultu ammattimielipide Suomesta on ollut ”erittäin hyvä, muttei ilmiömäinen”. Liput ovat menneet niin rankasti kaupaksi, että sitä on taivasteltu jokseenkin jokaisen näkemäni lehden etusivulla ja CNN:llä vähän väliä.