Berliini, toinen päivä

Kreuzberg on se, mitä Helsinginkatu olisi, jos gentrifikaatio iskisi kunnolla. Pyörimme siellä tämän päivän.

Tein jokakertaisen pyhiinvaelluksen Core Tex Recordsiin. Koin siellä Suomi-hetken. Kun astuin sisään, juuri maksamassa ollut asiakas noteerasi Sielun Veljet -paitani, joten hän oli ilmeisesti suomalainen. Noteerasin sen. Hän noteerasi minun noteeranneen. Nyökkäsin. Emme sanoneet sanaakaan. Myöhemmin hän vaihtoi puolisonsa kanssa muutaman sanan suomeksi, ja vahvisti epäliyni.

Kävimme Kimchi Princessissä syömässä korealaista. Korea maistui poikkeuksellisen hyvältä. Samoissa tiloissa toimiva Angry Chicken kuulemma tarjoaa myös yhtä hyvää kanaruokaa, mutta Saija ei halunnut kanaa, joten päädyimme maistelemaan korealaisittain valmisteltuja lehmänpaloja (ammattikielellä ”pihvi”). Varaustilanteesta päätellen kannattaa ainakin viikonloppuna joko tulla heti ravintolan auettua kuudelta tai varata etukäteen.

Saksa ei vielä suju ihan sujuvasti. Yksinkertainen kahdeksannen luokan saksankirjan saksa menee jo, mutta heti monimutkaisempiin juttuihin mennessä sanavarastoni kutistuu ”Wie bitte?” ja ”Akzeptieren Sie Kreditkarten?” -kysymyksiin. (Jälkimmäiseen vastaus on jokseenkin aina ”Leider nicht”.)

Mainokset

Berliini, ensimmäinen päivä

Berliini taas! Tänne päätyminen ei ollut sattumaa. Viime vuoden reissulla Air Berlinin lento siirrettiin seuraavalle päivälle. EU:n lentomatkustajan oikeuksia määrittelevien säädösten perusteella tuosta seurasi meille molemmille 250 EUR lentolahjakortit Air Berlinille. Päätimme taktikoida ja käyttää ne siten, että lennämme Helsingistä Berliiniin. Olemme viisi päivää täällä, minkä jälkeen lennämme Easyjetillä halvalla Kroatiaan Dubrovnikiin viikoksi. Sieltä lennämme takaisin Berliiniin, vietämme kaksi päivää Berliinissä ja palaamme Air Berlinillä takaisin Helsinkiin.

Tänne on moni taiteilija tullut löytämään itsensä – David Bowie, Lou Reed ja David Hasselhoff. Katsotaan, saanko itse tässä muutamassa päivässä tehtyä länsimaisen taiteen merkkiteoksia ja kaadettua muuria, kuten Hasselhoff. (Suositeltavaa lukemista: How did David Hasselhoff bring down the Berlin Wall?)

Jos en onnistu muuttamaan länsimaisen taiteen tulevaisuutta, niin ainakin kolme lyhyttä englanninkielistä stand up -keikkaa on sovittuna. Aion puhua kissoista, Kreuzbergistä, Jägermeisteristä (kahteen kertaan), rasismista, Jay-Z:stä ja viime Berliinin reissun kokemuksistani invahuoneen kanssa. Toivottavasti berliiniläiset pystyvät samastumaan noihin.

Hotellihuoneen ikkunassa on tarra, jossa kerrotaan, että ikkunan edestä saattaa tippua porukkaa vapaapudotuksessa. Vajaalla sadalla eurolla voi käydä hyppäämässä hotellin katolta 150 metristä. En ihan tarkkaan tiedä, miten tuo toimii, mutta brosyyrin kuvan perusteella jonkinlaiset valjaat ja kaapeli on tarjolla. Pihimpi tyyppi menisi ilman välineitä pummilla. Tuosta aina välillä putoaa huutava tyyppi ohi. Ihan kuin kiinalaisessa kännykkätehtaassa olisi.

Hotellin televisiossa on kanava, josta voi katsoa webcam-kuvaa TV-tornin ympäristöstä. Se kuva on täsmälleen sama kuin mitä ikkunasta näkyy. Jos ei naposta kääntää päätä, niin voi katsoa kaksiulotteista versiota karulla resoluutiolla.

Nyky-Berliinille symbolisesti tuon Itä-Saksan ylpeyden juuressa on Starbucks. Lähitienoilla on monta upeaa rakennusta, mutta korttelin päässä on talo, joka on niin rankkaa DDR-betonia, että se saa Merihaan ja Itä-Pasilan näyttämään jugendilta. Menneisyyden arvet näkyvät ja ne tekevät tästä kaupungista mielenkiintoisen.

Tassuttelimme ympäri lähitienoota tänään. Alkoi sataa kovaa, joten menimme lähimpään täysin satunnaiseen ravintolaan sisään syömään. I Due Forni osoittautui olevan italialainen ravintola, jossa seinät ovat täynnä kirjoituksia ja punkbändien julisteita. Mm. Bad Religion, NOFX, Ramones ja Pennywise olivat edustettuina. Pizzat olivat erinomaiset. Mukava yllätys. Suosittelen kaikille sellaisille, jotka antavat ruokapaikalle lisää pisteitä, kun noteeraavat kokin NOFX-paidan.