Las Vegas

Yo dawg, I heard you like vacations, so I put a vacation in your vacation. Tein loma-Inceptionin pariksi päiväksi Las Vegasiin.

Oli Kaliforniassakin lämmin, mutta keskellä Nevadan autiomaata on vielä lämpimämpi. Tähän aikaan vuodesta ei kuitenkaan ihan hirveän kuumaksi mene, vaan kahdenkympin tienoilla huitelee. Sen verran viileä, että altaat ovat suljettuna. Suomi-porona olisin mennyt tälläkin säällä sinne.

Las Vegasissa pyöriminen aiheuttaa vieläkin mitä helvettiä -efektin vähän väliä. Kasinot (=hotellit) ovat isoja ja ihan viimeisen päälle vedettyjä. Maailman 25 isoimmasta hotellista 15 on Las Vegas Stripillä. Sen lisäksi, että hotellit ovat isoja, ne ovat myös harvinaisen halpoja hintaansa nähden. Nukuin Treasure Island -hotellissa 18. kerroksessa paremmassa ja isommassa huoneessa kuin mitä tyypillisessä suomalaisessa hyvässä ketjuhotellissa olisi. Maksoin noin 50 euroa yöltä. (Vertailukohdaksi: Omenahotelli maksaa yli puolitoista kertaa tuon verran, ketjuhotellit kolmin-nelinkertaisesti.)

Las Vegasista on mielikuva, että se on kallis kaupunki. Sieltä toki löytyy todella kallista luksustakin, mutta keskimäärin se on tosi halpa paikka. Ruoka on kohtuuhintaista ja halvimmat hotellit todella edullisia. Parkkeeraaminen maksaa parhaalla paikalla olevassa parkkihallissa kolme dollaria per päivä. Kasinoissa pelatessa juomat eivät maksa mitään, joskin dollarin tippi per drinkki on käytäntö. Ainoastaan show’t ovat kalliita – tosin ne ovat maailman kovimpia luokassaan. Viime reissulla kävin vilkaisemassa Zumanityn ja Penn & Tellerin. Tällä reissulla olisi kiinnostanut La Reve, mutta ei antanut kitsaus myötä, että olisin maksanut satasta siitä.

Näin kadulla mahtavan spontaanin kohtaamisen. Elvis ja Sesame Streetin Elmo kävelivät toisiaan vastaan, heittivät yläfemmat ja kyselivät toisiltaan, että onko tullut hyvin rahaa tänään.

Vaikka kaikki on vapaata ja räikeää, jossain kohdissa menee ihan outo raja. Stripin varrella olevalla baarin isolla rokkilavalla bändi soittaa Green Dayn Longview’ta kymmeneltä illalla. Laulaja sensuroi biisistä kaikki kirosanat. Tämä tapahtuu baarissa, jossa vähän aiemmin oli otettu porukkaa sisään ilmaisilla shoteilla, jotka tarjoillaan siten, että baarimikko seisoo tiskillä ja kaataa viinaa suoraan halukkaiden kurkkuun. Olisihan se nyt kohtuutonta, että lapset Vegasissa kymmeneltä illalla kuulisivat sanan shit tai fuck.

Aiemmilla reissuilla ei ollut tullut käytyä keskustan Fremont Streetillä, koska olin siinä luulossa, että keskusta on aika nihkeä ja Las Vegas Stripillä on se, mikä kaupungissa on näkemisen arvoista. Luuloni oli ihan väärä. Fremont Street on ihan mukava mesta.

Kävin vilkaisemassa komiikkashow’ta Harrah’sin Improvissa. Perushyvää kamaa 20 dollarilla, mutta kyllä tällä reissulla vastaavanhintaiset esitykset hiljaisen Sunnyvalen Rooster T. Feathers -komiikkaklubilla ovat olleet parempia.

Olen käynyt Vegasissa kahteen kertaan aiemminkin, mutta pokerinpelaajalla on aina syytä palata tuonne. Pokeripelit ovat melko pehmeitä. Helsingin kasinoon tai internetin peleihin tottuneet ovat ihmeissään, kun porukka pelaa kummallisesti, unohtaa 3bettaamisen ja limppailee kuin eivät olisi elämässään nähneet pokeripöytää. Juuri tuosta syystä paukutin kymmenisen tuntia pokeria kolmen ja puolen päivän aikana.

Viimeisenä iltana törmäsin pokerijulkkikseen. Pokeriturnausten M-ratio -käsitteen keksijä Paul Magriel jonotti edessäni samoihin pikkupeleihin kuin minäkin. Olisin luullut, että puolen miljoonaa turnauksissa voittaneet legendat ja backgammonin maailmanmestarit pelaisivat isompia pelejä, mutta väärässäpä näemmä olen. Magriel on elävänä yhtä erikoisen oloinen hyväntuulinen persoona kuin televisiossakin. Kutsuivat hänet pöytään huikkaamalla hänen catchphrasellaan “quack quack”.

En ole koskaan lähtenyt amerikkalaisesta kasinokaupungista miinuksella, ja tälläkin kertaa plussaa tuli ihan asiallisesti. Alkureissusta pakka oli tulessa, keskireissusta mikään ei onnistunut ja viimeisessä sessiossa ihan kaikki onnistui ja kortit napsuivat juuri sopivasti.

Lähtiessä iski melkoinen yllätys: alkoi sataa! NIMBOCUMULUS CATASTROPHICO! Vuodessa on keskimäärin 26 päivänä sadetta, joten ei täällä ihan nonstoppina ropise.

NIMBOCUMULUS CATASTROPHICO!

Vegas on niin maaninen paikka, että sen fiiliksen saa parhaiten kuvattua muutaman sekunnin Vine-videoilla:

Mirage volcano

Elän humpalla.

Venetian – sisätilagondoli

Fremont st.

Joulu on jo täällä!

Lento takaisin San Joseen oli myöhässä. Heti kun tieto tuosta tuli, Southwest Airlinesin puhelinrobotti soitti ja kertoi tiedon. Istun nyt lentokentällä kolikkopelien vieressä ja kirjoitan tätä kaikkea ylös. Lähes jokaisella lähtöportilla on parikymmentä kolikkoautomaattia. Niille riittää pelaajia. Käytävällä portin vieressä makaa tyyppi läppäri sylissään ja pelaa kuutta nettipokeripöytää samaan aikaan. Only in Vegas.

Nyt takaisin Sunnyvaleen ja kahden päivän päästä takaisin Suomeen.

Las Vegasin lentokentän portti C4. Tässä kohtaa on yli 50 pelipaikkaa hedelmäpeleihin. Muilla porteilla on lisää.

Mainokset

Eläinvideo!

Kun Hysse ja Flippi ovat kaukana kotona, pitää käydä täyttämässä eläinkiintiö San Franciscon Pier 39:llä. Siellä on aikamoinen kasa merileijonia.

Leijonat päästävät koko ajan samanlaisia ääniä kuin Hysse ja Flippi juuri ennen laatoitusta. Koko ajan on jossain tilanne päällä ja joku huutaa toiselle päälleen talloneelle samalla tavalla kuin Hysse, kun Flippi yllättää sen. Kovin tutunnäköisiä ovat matsitkin, joista pari alla olevassa videossa.

Sonoma Segway Wine Tour

Sonomassa on sopiva ympäristö kasvattaa tomwaitseja ja viiniä. Koska näimme hiljattain 100% Sonoman Tom Waitseista, piti toki nähdä myös sonomalaisia viinejä. Viinikierros on tähän ratkaisu.

Aiemmalla reissulla pyörähdimme Sonoman viinikierroksella myös, joten tällä kertaa piti keksiä jotain uutta. Tämän reissun teemme Segwayn selässä.

Sonoma Segway Wine Tour

Segway on noituutta. Sen ajaminen on helppoa ja se toimii kuin ihmisen mieli. Kun vain ajattelee, mihin haluaa mennä, kroppa nojautuu sinne ja Segwayn anturit huomaavat sen. Sinne mennään.

Sonoma Segway Wine Tour

Selection

Sonoma Segway Wine Tour

Viinin kanssa sopii juusto, joten kiertueen viimeinen etappi on juustomeijeri. (En tiedä, onko juustomeijeri oikea sana, mutta tässä yhteydessä se kuulosti oikeammalta kuin juustola, juustottamo tai juustotehdas.) Oppaamme oli paikallinen sonomalainen (eli sonomiitti?), joten hänellä oli paljon paikallistietoa. Paikallistiedon huippu tuli juustomeijerissä, koska oppaamme oli nuorempana ollut juustoa tekemässä. Kertoi muun muassa, että painavien juustojen nostelu ei tee hyvää selälle. Helppo uskoa.

Cheese!

Cheese!

Sonoma Segway Wine Tour

Segway-rundin jälkeen hurautimme Lagunitas-panimolle, koska Lagunitasin oluet olivat tehneet vaikutuksen. Rauhallinen viinien maistelu muuttui bileiksi. Kuuden aikaan lauantai-illalla Lagunitasin olutravintola oli melko tukossa ja lavalla soitti rokkibändi, joista kukaan tuskin äänesti demokraatteja. Olueen tuo sopi paremmin kuin viineihin. Hyvä meno.

Yes

Palasimme Lagunitaksen jälkeen viime reissulla vaikutuksen tehneen Viansa-viinitarhan kautta. Poimimme pullon ja könysimme kotiin. Harmiksemme viimekertainen suosikkimme Viansa Athena ei ollut enää valikoimassa, mutta muuta hyvää löytyi.

Sonoma sunset