Pikakäynti Münchenissä

Matkalla Kreikkaan otin yhden yön layoverin Münchenissä, koska se maksoi vähemmän ja München on mahtava. Varasin majoituksen aseman läheltä Airbnb:n kautta.

Majoituksen emäntä kuullessaan myöhäisen saapumisaikani kertoi, ettei ole silloin enää kotona, mutta voin tulla hakemaan avaimen hänen klubilta. Soitan vain kelloa, sisäänkäynti on kujalla. Miksi hitossa sinne pitää soittaa kelloa, jos se on klubi? En silti suuremmin ajattele aihetta.

Menen paikalle. Kävelen klubista aluksi ohi, kun ei ole mitään kylttejä kadulla. Pian selviää miksi. Sisustuksesta ja strippitangosta päätellen se on yksityinen strippiklubi. Ulkona partioivat kellonaikaan nähden yllättävän niukasti pukeutuneet neidit.

Soitan kelloa ja astun sisään. Provokatiivisesti pukeutunut nainen avaa oven. Kerron emäntäni nimen ja etsiväni häntä. Hänen vastauksensa on: Do you have a ”date” with her? Hänen tavassaan sanoa on ilmeistä, että treffien ympärillä on lainausmerkit, ja tässä on jonkinlainen yhteys ulkona partioiviin.

”Not really, I’m here to pick up the keys.” Toinen repliikki: strippari toteaa, että hänen pitää vaihtaa kengät ennen kuin menee ylös, koska hän on sanonut, ettei halua nähdä minua näissä saappaissa. A) Mitä helvettiä? B) Miksi kerrot minulle tämän?

Emäntä polttaa reipasta tahtia tupakkaa sisällä strippiklubin henkilökunnan tiloissa. Ilmeisesti yksityiset strippiklubit eivät suuremmin välitä EU:n tupakkalaista. Avaan reissuni strippiklubin takahuoneesta.

Tulevia Airbnb-majoittujia varten vinkiksi: Ihan mielenrauhan kannalta: älä googlaa Airbnb-emäntäsi nimeä. Sieltä saattaa tulla artikkeli siitä, kun poliisi on ratsannut hänen klubinsa ja kämppänsä, jossa hän majoitti jotain DJ:tä, ja on epäselvyyttä, kenelle kuului kämpältä löytynyt reppu, jossa oli useita eri huumeita reippaasti.Tuomioita ei käsittääkseni tullut.

Tämän kaiken perusteella – mitäs veikkaisit, millainen tyyppi on kyseessä? No hemmetin ystävällinen ja tuntuu olevan kiinnostunut varmistamaan, että kaikki hoituu kunnolla. Aion antaa positiivisen Airbnb-arvion. ”Ota jääkaapista kaljaa. Syö mitä haluat.” (Tosin jääkaapissa ei ollut kaljaa!)

Tulen sisälle kämpän rappukäytävään. Törmään heti ovella eksyneen näköiseen nuoreen kundiin viinipullo kädessä. Hän kysyy, onko minulla korkkiruuvia. Totean, ettei ole, mutta olen varma, että emännälläni on. Menemme kämppään yhdessä ja käy ilmi, että hän on McKinseyn konsultti, joka on muuttanut kuukausi sitten tänne, mutta on ollut viimeisen kuukauden työmatkalla. Löydän 30 sekunnissa korkkiruuvin.

Menen kämpältä oluelle. Augustiner Braeustubenissa pyydän olutlistaa. En saa listaa, mutta saan vastaukseksi, että on Weißbieriä, lageria ja tummaa olutta. Täällä ei hienostella. Otan ison tuopin tummaa olutta. Saan ison tuopin. Täällä iso tarkoittaa litraista. Iso on hiukan halvempi kuin Helsingissä, joskin tuplakokoinen.

Kello tulee kaksitoista. Baari lopettaa tarjoilun. Menen ulos. Ovella minulle tarjotaan homoseksiä ilman kiertoilmauksia. Kieltäydyn kohteliaasti. Herrat ymmärtävät heterouteni, eivätkä käy ylipuhumaan voimakkaammin. Toivotan heille onnea ja eroamme hyvissä merkeissä.

Tulen kämpän vieressä olevaan baariin Augustiner-oluelle. Viereisessä pöydässä eläkeläisrouvat polttavat tupakkaa ja pelaavat yatzya vakavana. Vaikka he ovat vakavia, he vaikuttavat onnellisilta. Ehkä juuri tästä syystä olen joka reissullani pitänyt Etelä-Saksasta.

Toisella puolella punatukkainen nainen ketjupolttaa ja kirjoittaa MacBookilla etukenossa. Useimmat laskevat tupakan kädestä kirjoittaessaan läppärillä, mutta hän ei.

Ikkunan vieressä keskustelee hiljaa pariskunta vakavana, mutta onnellisena. Tupakka käryää.

Kreikkalainen baarimikko rentoutuu ja alkaa tupakoida. Olen ainoa täällä, joka ei polta. Uppoudun kolmen euron laatuolueeni. Tarkkailen, kun RTL:llä televisiossa saksaa puhuva Bruce Willis pieksee Nicholas Cagea.

Punatukkainen nainen sytyttää viidennen tupakkansa ja hän alkaa olla niin siivussa, että hän ei pysty tarkentamaan silmiään mäkkiinsä. Näpyttely ei silti taukoa.

Sisään kävelee humalainen, äänekäs, hyväntuulinen, mutta ei-rähinäkänninen seurue. Kukaan heistä ei polta. Miten löysitte tänne? Seurueen edustaja tiputtaa kangaskassin lattialle. Sieltä kuuluu ääni, joka kuulostaa siltä kuin siksari melkein hajoaisi, mutta ei aivan.

Käyn kreikkalaisen baarimikon kanssa puolentoista lauseen keskustelun saksaksi ja olen saavutuksiin nähden suhteettoman ylpeä itsestäni. ”Wieviel ist es?” ”Drei.” ”Bitte schön.” ”Danke.” Lähden oletuksesta, että seuraavan kuukauden aikana tapaamani kreikkalaiset puhuvat kaikki sujuvaa saksaa. (Käännös saksaa osaamattomille: ”Mitä mieltä olet Descartes’n cogitosta?” ”No onhan se aika hyvä.” ”Jaa, minusta jos voimme kyseenalaistaa kaiken, mukaanlukien oman olemassaolomme, miksi ihmeessä emme kyseenalaista deduktiota ja omaa havaintoamme ajattelevaisuudesta, koska noinkin isot asiat ovat kyseenalaistamisen pöydällä? Katson, että oma havainnointikykymme on merkittävästi rohkeampi oletus kuin olevaisuutemme.” ”En minä tiedä, olen kreikkalainen, ja minun ymmärrykseni filosofiasta jää lukiossa opittuun sokraattisen dialogin konseptiin, mutta minulla on voimakkaasti kiinnostavampi parta kuin sinulla tulee koskaan olemaan.”)

Yritän kuunnella, mitä humalainen seurue meuhkaa. Saan huudosta kiinni vain yksittäisiä sanoja. Tuntuu kuin kuuntelisin vähemmän intensiivistä accapella-Rammsteiniä.

Yritän mennä ulos baarista. Humalainen seurue tulee vakuuttamaan, että minun pitää ottaa heidän kanssaan tuoppi, ja he korostavat, etteivät halua homoseksiä. Miksi helvetissä kaikki aloittavat minulle puhumisen käsittelemällä ensin tuota aihetta? Onko tämä se, mitä täällä baarista ulos meneville normaalisti sanotaan. Jotenkin hämmentää, että he korostavat sitä noin paljon. Onko täällä joku tunnettu fetissi ”suomalainen 37-vuotias mies yrittää lähteä kotiin”?

Juon vielä yhden pienen tuopin heidän seurassaan. He puhuvat Jari Litmasesta ja Mikael Forssellista. Itse avaan muutamia lauseita saksaksi, jotta voimme tulla puolivälissä vastaan. He mainitsevat Mannerheimin. En tartu aiheeseen. Aistin, että tämä ei välttämättä pääty hyvin, jos tuohon suuntaan mennään.

Menen kämpälle ja lennän seuraavana päivänä Ateenaan. Kummallinen ilta.

Mainokset