Siracusa, Sisilia

Hups. Unohdin kokonaan kirjoittaa matkasta matkablogiin. Paikkaanpa unohduksen.

Kävimme tuossa tovi sitten pari viikkoa könyämässä Siracusassa Sisiliassa. Saija oli siellä kurssilla ja minä isolta osin turistina, vaikka jonkun verran töitäkin sain tehtyä alta pois.

Ortigia

Majapaikkamme oli Siracusan vanhassa keskustassa Ortigia-saarella. Se on positiivisessa mielessä aivan tukkoon rakennettu saari, jossa jokseenkin kaikki rakennukset ovat vanhempia kuin mikään meillä päin. Se on vanha. Siracusa on 2700 vuotta vanha. Arkhimedes keksi siellä 200 eaa. kaikenlaista, mikä on nykyäänkin käytössä. Samaan aikaan Suomessa tapahtui ei-mitään.

Ortigia oli miellyttävä kävellä ympäriinsä. Etäisyydet olivat pieniä, koska se on pieni saari – noin Kampin kokoinen. Silti iso osa Siracusan kiinnostavista jutuista oli tällä pienellä alueella.

Ortigialla AirBnB:t ovat halpoja, etenkin hotelleihin verrattuna. Ainakin molemmat niistä, joissa majoituimme, olivat myös hintaansa nähden hyvin siistejä ja hyvin varusteltuja.

Toinen noista AirBnB-emännistä kertoi, että hänen ystävänsä tekevät melkein järjestään jokainen kynnelle kykenevä AirBnB-bisnestä, koska hirveästi muita järkevästi tehtäviä duuneja ei siellä ole. Väitti, että esimerkiksi hotellin respaan päästäkseen pitäisi osata kolmea kieltä sujuvasti, tehdä kuusipäiväistä yli 40-tuntista viikkoa ja silti saisi vain 600 euroa kuussa palkkaa, koska tulijoita on paljon. Totesin, että taisi AirBnB olla aika hyvä juttu teille. Hän risti kätensä rintansa päälle ja totesi, että se on godsend.

Siracusan ympäristö

Vuokrasimme illaksi sähköfillarit ja lähdimme polkemaan pohjoiseen. Rannikolle on tehty kantakaupungista Santa Panagiaan mukava pyöräreitti, jossa oli myös tai­de­plä­jäyksiä ri­po­teltuna.

View this post on Instagram

Nihkein skeittiramppi ikinä.

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Koko ajan toisella puolella oli meri ja kalliot, toisella puolella köpöisiä ker­ros­taloja. Olisipa Helsingissäkin yhtä hyvillä näkymillä pyö­rä­reittejä.

View this post on Instagram

Bike path. #santapanagia

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Maa oli kuivaa – niin kuivaa, että siellä vaikutti olevan vähän väliä maastopaloja. Pääsin todistamaan yhtä. Palokuntaa ei näkynyt ja tulipalo sammui itsekseen lopulta. Onneksi pyöräpolku eristää mantereen puolen pahimmilta tulipaloilta.

View this post on Instagram

Palaa. #syracusa #santapanagia #fire

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Ruokaa

Saaren kiinnostavin ruokapaikka oli voileipämaakarin tiski Caseificio Borderi -nimisessä ravintolassa. Viidellä eurolla sai niin ison voileivän, ettei sitä pystynyt yhdeltä istumalta syömään. Raaka-aineet olivat myös viimeisen päälle. Valitettavasti myös muut turistit tiesivät tämän, ja pahimmillaan jouduin jonottamaan melkein tunnin. En olisi yhtään heikompaa leipää jonottanut.

Muutenkin oli poikkeuksellisen hyvää ruokaa melkein joka paikassa, johon menimme. Italialaiset hanskaavat ruokapuolen perin hyvin, mikä tuskin ketään yllättää.

View this post on Instagram

#sandwich in the making.

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Kissoja!

Ortigialla kissoja oli poikkeuksellisen paljon. Porukka ilmeisesti piti huolta niistä. Näin esimerkiksi tällaisen hetken: Ulkoa kuuluu naukumista. Menen parvekkeelle kat­so­maan. Siellä pieni musta kulkukissa katsoo toiseen kerrokseen naapuriin ja naukuu. Naukuminen jatkuu. Toisen kerroksen parvekkeelta heitetään pieni avonainen pus­sil­li­nen kissanruokaa kadulle. Naukuminen loppuu.

View this post on Instagram

#syracusa street #cat. #ortigia #kissa

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Ympäri saarta liikenteen armoilla

Ortigian ulkopuolella liikenne oli ihan kauheaa. Vaikka kovin pahoja ruuhkia ei ollut, paikalliset eivät hirveästi piitanneet liikennesäännöistä. Stop-merkit ja no­peus­ra­joi­tuk­set olivat enemmän sellaisia suosituksia, ja etuajo-oikeus tuntui olevan kovin joustava käsite. Vuokrasin päiväksi skootterin ja rullailin sillä lähiympäristössä.

Kantakaupungin ulkopuolella pikkuteillä se oli tosi miellyttävä, mutta nelikaistaisella tiellä seitsemänkympin rajoituksella (eli porukka ajaa 90-100 km/h) vasemmalle kääntyminen yli parin kaistan on aika kuumottavaa, kun periaatteessa ajaa pikkuisen jousitetulla lypsyjakkaralla, jossa on pienen moottoripyörän moottori.

Vuokrasimme auton ja kävimme viikonloppuna myös pyörimässä vähän pitemmällä. Ajelimme Sisilian eteläisimpään kohtaan Isola delle Correntille. Siellä vaihdoimme kaupunkireissun hetkeksi rantalomaksi. Siellä oli miellyttävä hiekkaranta, jonka vieressä vain uimalla saavutettava majakkasaari, jossa meille tuntemattomaksi jäänyt pikkuisen liian moderni historiallinen hylätty rakennus.

Pysähdyimme yhdeksi yöksi Relais Parco Cavalongaan. Siellä ei ollut mitään muuta kuin pari hienoa uima-allasta, hotellin ravintola ja luontopolku – ja se oli hyvä niin. Juuri tällainen pitääkin olla yhden päivän pysähdyspaikka.

View this post on Instagram

#pool view.

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Matkan varrella pysähtelimme myös Ragusassa ja Modicassa. Kaupunkisuunnittelijat kauan sitten ovat päättäneet, että rakennetaan tiukasti mäkeen. Ja niin he tekivät. Ahdasta on, mutta silti sympaattista.

View this post on Instagram

#ragusa

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

View this post on Instagram

#ragusa #alley

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Ortigia voittaa

Kun katson jälkikäteen matkaa, olen tyytyväinen, että meillä oli nimenomaan Ortigia pääpaikkanamme. Ragusa, Modica ja muut mestat olivat kivoja käväistä, mutta en ole kovin varma, olisiko siellä viihtynyt pitempään. Ortigia on hyvä valinta, jos lämpeää kau­pun­ki­ym­pä­ris­tölle. Jos etsii rantalomaa tai jotain lapsiperheille sopivaa tilavaa uima-allas­le­kot­te­luun sopivaa paikkaa, niin ehkä kannattaa mennä johonkin ihan muualle. Jos sen sijaan etsii ita­li­a­lais­ta hyvin vanhaa mukavaa ja tiivistä, Ortigia voittaa.

Mainokset