Seattle

90-luvun alun rock. Sub Pop. Hendrix. Frasier. Amazon. Microsoft. Starbucks.

Juna toi meidät Seattleen. Tämän pitäisi olla sateinen kaupunki, mutta ei näköjään tässä kohtaa vuotta. Aurinkoa ja hellettä on ennustettu koko viikoksi. Paikallinen sää on kummallinen, koska täällä päivän läpimin aika on tyypillisesti myöhäisiltapäivällä. Ehkä tuo on joku merituulien, pilvien ja sumun luoma mikroilmasto. Tai ehkä minulla on väärää tietoa. Tuo kuulosti kuitenkin hyvältä selitykseltä, enkä aio googlata.

View this post on Instagram

#spaceneedle, a more famous Näsinneula.

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Olen reissannut sen verran, ettei pahin turisteilu ole yleensä päällimmäisenä mielessä. Täällä tuntui siltä, että turrevaihteen voi panna päälle ihan tuosta noin vain. Halusin Space Needleen. Halusin Museum of Pop Cultureen. Saija halusi Chihuly-lasimuseoon. Jos näihin kolmeen menee, käytännössä saa kaupanpäällisiksi monta muutakin mestaa, kun ostaa Citypassin. Tuskin olisin muuten päätynyt Seattle Aquariumiin katsomaan saukkoja ja höpsöjä kaloja.

Onneksi tuli ostettua. Chihuly-lasimuseo oli aikamoinen. En usko käyttäneeni mistään lasimuseosta ikinä noin positiivista adjektiivia. Sieltä irtosi pinkka epätodellisen oloisia kuvia.

View this post on Instagram

#chihuly #glass

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Pop-kulttuurimuseossa jäin miettimään, miksei pop-kulttuurille ole laajemmin museoita. Se on yksi eniten meidän yhteiseen elämäämme ja mielipiteisiimme vaikuttavia asioita, mutta näemmä se on monelle liian matalakulttuuria, että moinen ansaitsisi tulla nostetuksi jalustalle.

Poppimuseossa oli kaikkea, josta olin ihan kohtuuttoman innoissani. Duane Allmanin 1959 Gibson Les Paul oli hyvä esimerkki. Vuoden 1959 Les Pauleja on todella vähän maailmalla, ja se on se halutuin vuosimalli. Niitä tehtiin vain muutama tuhat. Lähteistä riippuen vajaa pari tuhatta tai reilu viisi tuhatta. Siihen aikaan Gibson oli parempi rakentamaan kitaroita kuin pitämään kirjaa. En ole ihan varma nykytilasta.

Illalla menimme baariin ottamaan drinkit – tai siis yritimme mennä. Ovella tuli stoppi. Koska me emme olleet riittävän ilmeisesti yli 21-vuotiaita, meiltä kysyttiin paperit. Näytimme suomalaiset ajokortit. Ei käy. Ei päästä sisään. Washingtonin osavaltiossa on säädös, että ulkomaiset ajokortit eivät kelpaa henkilötodistuksena. Seuraavana päivänä uusi yritys passi taskussa.

Kun täällä kävelee kaduilla, täällä on yllättävän paljon nistejä pyörimässä, ihan semisiisteilläkin alueilla. Niitä vaikuttaisi olevan enemmän kuin missään, missä olen käynyt toviin. Ero edelliseen pysäkkiimme Vancouveriin on silmiinpistävä.

Huomenna tulee uusi jakso Twin Peaksia. Aion katsoa sen jakson Twin Peaksissa. Puoliltapäivin otamme auton alle ja ajamme sinne, mihin sarjan tapahtumat sijoittuvat. Jäämme sinne yöksi ennen kuin jatkamme Oregoniin. Toivottavasti ei näy jättiläisiä unessa ja minulla on sormus aamullakin.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Seattle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s