NYC, Atlantic City, wrap-up

Viimeiset päivät New Yorkissa menivät yllättävän nopeasti. En juuri ehtinyt päivittää matkablogia, koska ei jäänyt hirveästi tyhjäkäyntiä hotellilla. Aamusta lähdin kaupungille pyörimään ja alkuillasta kävin maanantaista torstaihin jokaisena päivänä heittämässä open mic -vedon jossakin stand up -mestassa.

Keskiviikkona kävin vielä bonukseksi vilkaisemassa, miten ammattilaiset vetävät stand upia Comedy Cellarissa. Sikäli erilainen meno, että Suomessa ei ikinä olisi stand up -klubilla kolmen alkoholijuoman rajaa per asiakas. Ei tuo meikäläistä haitannut, kun jäin nollaan juomaan. Tuosta käytännöstä kuitenkin näki, että klubin bisnesmalli oli tarjota mahdollisimman hyviä keikkoja, eikä kerätä maksimimäärää juomatuloja samaan aikaan, kun lavalla joku puhuu yhdentekeviä.

Comedy Cellarissa tutustuin myös australialaiseen tyyppiin, joka oli juuri ennen Comedy Cellaria ollut katsomassa jotain open mic -vetoa lähimaastossa. Totesin, että itse olin ollut juuri vetämässä open mic -vedon. Hän lupasi torstaina tulla katsomaan seuraavan vetoni Identity Barissa – ja suureksi yllätyksekseni tulikin – open miceissä täällä ei normaalisti ollut muita yleisössä kuin koomikoita.

Täpinöissä, Todd Barrya ja Myq Kaplania katsomaan menossa.

Kävin Bleecker Recordsissa moikkaamassa jo viime reissulta tuttuja lihavia Hyssen näköisiä kissoja. Saija sai julmetun hienon Bleecker Records -kissapaidan. Meikäläisen kokoa ei ollut.

Bleecker Recordsin tukevampi kissa

Torstaina kävin huristelemassa Staten Islandin lautalla Vapaudenpatsaan ja Manhattan mereltä -maisemat kameran muistiin. Joka kerta Manhattanin profiilia katsoessani ihmettelen, miksi Helsingin profiiliin ei tunnu haluttavan korkeita rakennuksia. Tuskin kyse on ainakaan siitä, että tonttimaa Helsinginniemellä olisi liian halpaa.

Staten Island Ferry / Manhattan skyline

Perjantaina otin Newarkin kentältä auton alle ja ajoin Atlantic Cityyn. Ford Focukset olivat loppu, joten antoivat minulle yhtä pykälää isomman pelin, eli Ford Fusionin. Fordin mallien nimeämisistä vastaavan pitäisi pikkuisen skarpata, koska eurooppalainen Ford Fusion on korkeampi versio Fiestasta, kun taasen amerikkalainen Ford Fusion on jotain Focuksen ja Mondeon välimaastosta.

Vuokraamon autossa oli Sirius-satelliittiradio. Satelliittiradion tarjonta hämmensi Suomi-poikaa. Muutamansataa kanavaa on aika paljon. Pelkästään Howard Sternille oli kaksi kanavaa. Stand upia tuli kolmelta-neljältä kanavalta. Tosin totuuden nimessä on sanottava, että noilta kanavilta tullut stand up ei ollut järin hyvää. Jätin radion Lithium-kanavalle, joka soitti vain ja ainoastaan 90-luvun alkupuolen grungea.

Atlantic Cityä käy sääliksi. Se on kulta-aikanaan muutamankymmentä vuotta sitten ollut mitä luultavimmin aika vaikuttava, mutta on sittemmin ränsistynyt pahasti. Kauas keskustan boardwalkilta 2003 rakennettu Borgata on aivan ylivoimainen muihin kasinoihin verrattuna millä tahansa mittarilla mitattuna. Harmi, ettei Borgatan kyljessä kuitenkaan ole kuin Trump Marina ja Harrah’s, jotka eivät vaikuta olevan riittävän isoja, että ne vetäisivät turistikeskustan uudelle alueelle – ainakaan vielä. Las Vegasissa tällainen turistikeskustan siirtyminen tapahtui parikymmentä vuotta sitten, kun vanhan keskustan kasinot alkoivat olla väsähtäneitä ja Stripin alueelle alettiin rakentaa poikkeuksellisia kasinoita.

Atlantic Cityn suunnitelmanani oli shopata outleteissä ja maksaa hotellit pokeripöydässä. Suunnitelma toteutui. Haluaisin kiittää sitä ylimielistä herrasmiestä, joka kippasi J83-flopilla ilman värinvetoa KK:n check-raise-puskuuni, kun oli muutaman käden perusteella luullut, että tiputan kaikki kädet, kun hän vain vähän tönii, ja oli ihan varma, että nyt on meikäläisellä setti kädessä. Minulla oli riidi, että kaveri yrittää bullyttää meikäläisen ulos kaikista poteista, kuten tähän mennessä oli yrittänyt tehdä monessa potissa putkeen. Riidi oli oikea, mutta en lukenut sitä, että hänellä oli KK kädessä tässä tapauksessa, ja aiemman perusteella ajattelin, että olisi kopannut kiinni kaikilla J:illä tuosta. Ilman noita riidejä olisin vain maksellut ja antanut hänen lyödä turnilla loput merkit sisään. Onneksi hänellä oli harvinaisen väärät riidit meikäläisestä samaan aikaan kun minulla oli väärät riidit hänen maksamisistaan, ja hän teki sankarikippauksen. Olisin vedellyt AJ:llä aika ohutta.

Vedin neljä sessiota; yhden muutaman hassun dollarin plussalle jääneen Tropicanassa, yhden huonon Taj Mahalissa ja kaksi erinomaista Borgatassa. Kyllä tästä tuntipalkoille päästiin.

Mitä pokeriin tulee, Borgatassa homma toimii, chipit ovat puhtaita (outoa, että tuo on erottava tekijä!) ja pöytiä on niin paljon, että pelejä on tarjolla. Borgatan jakajat myös osaavat hommansa, toisin kuin Taj Mahalissa, jossa kolmesta minulle jakaneesta jakajasta kaksi oli melko huonoja – kuin olisivat olleet ensimmäistä kuukautta töissä. Borgata on Atlantic Cityn isoin pokerihuone, ja taitaa olla Los Angelesin pokerihuoneita lukuunottamatta myös maan isoin. Edes Vegasista ei löydy isompaa. Twoplustwon foorumeilla todettiin, että jos meinaa pelata Atlantic Cityssä, ei ole hirveästi syytä pelata muualla kuin Borgatassa. Allekirjoitan täysin.

Kun kaksi päivää Atlantic Cityssä oli käsitelty, ajoin takaisin Newarkin lentokentälle, josta lähdin lentämään kohti Kööpenhaminaa. Lentokoneessa lueskelin ruokaan asti Kindleltä Keith Richardsin elämäkertaa, nappasin jälkiruuaksi melatoniinitabletin, sammahdin noin kuudeksi tunniksi, aina välillä säpsähtäen hiljaisuuteen, kun olin kuunnellut unissani jälleen yhden levyn iPodilta. Lopullisesti heräsin vasta koneen laskeutuessa Kööpenhaminaan. Tällä tavalla on ihan miellyttävää vaihtaa manteretta.

Kirjoitan tätä tekstiä Kööpenhaminan lentokentällä. Saimme äsken tietää, että Helsingin koneen kanssa on teknisiä ongelmia. Onpa enemmän aikaa päivittää tätä tekstiä.

”Welcome to CPH Go! You are among the first passengers departing from the new low cost pier at CPH Copenhagen Airport. The official opening takes place October 31st 2010”, sanoo plakaatti portin vieressä. Low cost näkyy siinä, ettei tuoleja näytä olevan tarjolla. Istun lattialla läppäri sylissä.

Reissu on ohi, ja oli ihan mahtava tapaus. New Yorkiin pitää päästä uudestaan. Ja uudestaan.

Mainokset

Uusi matka vuorossa: New York & Atlantic City

Löytyi halvat lennot (425 EUR on minusta halpa mannertenvälisestä), joten nyt on vuorossa uusi matka.

7.11. HEL-FRA-JFK: Hotelli Long Island Cityssä
12.11. Auto alle Newarkista (eläköön hotwire.com, jälleen!) ja Atlantic Cityyn.
14.11. Atlantic Citystä takaisin Newarkiin ja Newark-CPH-HEL, jossa perillä 15.11.

Reissun aikana pitäisi paikata edelliseltä reissulta jääneet aukot, käydä katsomassa stand up -komiikkaa – mahdollisesti jopa itsekin käydä päräyttämässä jossain kymmenistä paikallisista open miceistä, koettaa maksattaa hotellihuoneet muilla Atlantic Cityn pokeripöydässä, shopata, ehkä käydä vilkaisemassa New York Rangersin kotipeli, ehkä American Idiot -musikaali Broadwaylla ja keksiä jotain muutakin hauskaa.

Olen tilannut jo Kindleen parin viikon ilmaisen jakson New York Timesia. Tästä tulee hyvä veto.

Wrap-up

Pääsimme kotiin.

Matkalla oli pieniä kommelluksia. Matkalaukkumme on ottanut (jo toista kertaa) reippaan kolhun, ja Finnair pääsee (jo toista kertaa) maksamaan matkalaukkukorjauksen. Saija söi ilmeisesti JFK:lla jotain sopimatonta ja tuli matkan puolivälissä hieman huonovointiseksi.

Meikäläisen jetlag ei ole vielä pahasti iskenyt. Olen pikkuisen pihalla seitsemän tunnin aikaerosta, mutta onneksi sain nukuttua koneessa muutamia tunteja. Joudun jossain vaiheessa tänään vielä nukkumaan vähän lisää.

Tämä oli mainio matka. New Yorkissa pitää käydä vielä joskus uudestaan. Atlantic Cityssäkin pitänee käydä vähän vielä pelaamassa, jos joskus tilaisuus sattuu.

New Yorkin lentokentällä lentoa odotellessa kasasin kaikkien matkaraporttien äidin.

Matkaraportti: Kaikkien matkaraporttien äiti

Atlantic City: Pokeria Borgatassa ja Caesar’s Palacessa

Käväisin toisenakin Atlantic Cityn päivänä kääntymässä Caesar’s Palacen ja Borgatan pokerihuoneilla. Koko reissun kahden päivän lopputulos oli lähes dollarilleen satanen plussaa.

Borgatan pokerihuone oli vakuuttava. Pöytiä oli todella reipas määrä. Se oli Atlantic Cityn isoin huone. En ole koskaan nähnyt yhtä paljon pokeripöytiä yhdessä tilassa – ja olen käynyt Vegasissakin katselemassa.

Yksi matkaraporttikin syntyi.

Matkaraportti: Atlantic City

Viva Atlantic City

Atlantic Cityssä on jotain kovin tuttua. Tämä on Las Vegasin pikkuveli hyvässä ja pahassa.

Täältä puuttuu Las Vegasin kovimmat muovishenkiset nähtävyydet, mutta kasinot ovat yhtä lailla valtavia palatseja ja kaikki pyörii show’n ja turismin ympärillä.

Piti käydä vähän pokeripöydässäkin pyörähtämässä. Pelin taso ei ole kaksinen, mikä sopii minulle erinomaisesti. Tunnin sessiosta meinasi tulla erinomainen, mutta japanilainen rouva osui viimeisellä kortilla yhteen niistä kuudesta kortista, jolla hän voittaa potin. Tuon tappion jälkeen sessio oli vain parikymppiä plussan puolella. (Hei, plussalla silti.)

Sillä välin kun minä kävin pokeripöydässä, Saija kävi tsekkaamassa outletit, joita täällä myös riittää reippaasti. Pitää itsekin huomenna käydä koeajamassa.

Kävimme tänään katsomassa Tropicanan IMAX-teatterissa uuden Batmanin. The Dark Knight oli kieltämättä erinomainen pätkä ja valtava IMAX-kangas auttoi asiaa. Heath Ledgerin Jokeri-performanssi voi olla Oscarin arvoinen. Jos loppuhuipennus olisi toiminut paremmin ja jos Harvey Dent ei olisi ollut niin ohut hahmo, The Dark Knight olisi ollut aplodien arvoinen. Tällaisenaankin se on paras supersankarileffa, jonka olen nähnyt.