Tuokiokuvia lentokoneesta

Dubai on käsitelty. Pääsimme perille kotiin.

Lennolla naapuripenkin nuorilla venäläisillä oli koko ajan tilanne päällä. Aluksi tyhjensivät McDonald’s-aterian kyytipoikana puolikkaan Jack Daniels -pullon, kunnes henkilökunta otti sen heiltä säilöön. Tämän jälkeen he tilasivat kymmenen viskiä. Saivat vain kuusi. Loppumatkasta he sammuivat hankalan näköisiin asentoihin.

Vieressäni oleva tyyppi käyttää heistä aika karkeita nimityksiä. Arvaatte kyllä, mitä. En kirjoita niitä tänne Googlen löydettäväksi. Myöhemmin hän esittelee minulle kännykästään kuvan moottoripyörästään, entisestä skootteristaan, viime talvena koeajamastaan autosta ja Turkissa keväällä näkemästään samanlaisesta vanhanmallisesta autosta. Hän koettaa päästä samalle sivulle kanssani sillä, että näyttää kuvan Burj Khalifasta, jota olemme molemmat tuijottaneet viimeisen viikon ajan. Kevennyksenä hän näyttää kuvan hotellimme lähikaupan kissasta.

Burj Khalifa, 828 m

Jos mietitte, näyttikö hän minulle kännykästään muita kuvia, ja valkkasinko tuohon aiempaan listaan vain oudoimmat valinnat, niin ei. Tuo oli täydellinen lista kuvista, jotka näin.

Jos mietitte, oliko tuo joku todella erikoinen ja erityinen auto, josta Turkista asti piti löytää kaksoisolento, niin ei. Se oli harmaa viime vuosikymmenen puolenvälin C-Mersu.

Takanamme joku saa sydäninfarktin rivillä kolkytjotain. Silti kaikki on mallillaan.

Ajamme taksilla kotiin. Suurinpiirtein samanmittainen matka samantasoisella taksilla maksaa Suomessa enemmän euroissa kuin Dubaissa dirhameissa. Yksi dirhami on tällä hetkellä 0,21 EUR. Dubain taksit ovat halvimpia, joihin olen missään hyvin toimeentulevassa kaupungissa astunut.

Dubai oli hyvä ja lämmin. Jos sinulla joskus on marraskuun tienoilla lomaa ja pitää päästä lämpimään, se on erittäin hyvä ehdokas.

Mainokset

Dubai: Ei kulttuurishokkia

Vaikka Helsingillä ja Dubailla on eronsa, ei täällä mitään kulttuurishokkia pääse syntymään. Meillä on pienet eromme, mutta pohjimmiltamme olemme samanlaisia. Hotellihuoneessa on rukoilijoita varten nuoli, joka osoittaa kohti Mekkaa. Nuoli osoittaa suoraan kohti televisiota.

Täällä Persianlahden alueella OSN-kanava näyttää paikallisille huumoria, kuten The Daily Show with Jon Stewart, Colbert Report ja Saturday Night Live. Mikään suomalainen kanava ei ole ottanut noita ohjelmistoonsa vielä, joten olen joutunut Suomessa katsomaan nuo verkon kautta.

Pääsin todistamaan kulttuurien kohtaamista, kun olin ostamassa aurinkolaseja. Edessäni ollut aurinkolasit ostanut asiakas oli kolmekymppinen aasialainen mies. Liikkeen myyjä sai hetkellisen hyväntahtoisen rasismin kohtauksen aurinkolasivalinnasta ja totesi hänelle: ”Oooo, Gangnam Style!” Aasialainen asiakas oli hetken kysymysmerkkinä. Myyjä ajatteli, että hän ei vain tunnistanut viittausta, ja päätti ratkaista nolon tilanteen siten, että tanssi pätkän Gangnam Styleä.

Kävimme tänään toisessa ostoskeskuksessa, Mall of The Emiratesissa. Sielläkin oli eläviä pingviinejä vetonaulana, kuten Dubai Mallissa. Olen ollut pingviinidokkarin nähtyäni sitä mieltä, että arkisessa elämässäni on aivan liian vähän kompastelevia pingviinejä. Tätä epäkohtaa Dubai koettaa väkevästi korjata. Arvostan.

Ostarilla oli myös laskettelukeskus, koska miksipä ei keskellä aavikkoa olisi laskettelukeskusta. Laskettelukeskuksen lämpömittari näytti miinus kolmea astetta. Asiakkaita riitti. Quiksilverin Dubain myymälät myyvät lumilautoja ja toppatakkeja, koska mitäpä muutakaan 30-40 asteen helteeseen ostaisi kuin lumilautoja ja toppatakkeja.

Ostarin hiihtokeskus

Ostoskeskuksen Starbucksin edessä oli valet parkingin rapeamman puolen autot jonossa. Paristakymmenestä näkyvästä autosta bongasin nopeasti kolme uutta Ferraria, Audi R8:n, Bentleyn, pari parinsadan tonnin Mersua ja jonkun Porschen rotiskon. Tuosta päättelin, että jos on ihan järjettömästi massia, niin täkäläinen viettää aikaansa samalla tavalla kuin tylsistynyt nuoriso – roikkuu ostarilla. Sen verran pidän ennakkoluuloistani kiinni, että nämä tyypit luultavasti räkivät vähemmän.

Dubai: Ensivaikutelma

Lähdimme perjantaiaamuna lentämään kohti Dubaita. Suomalainen liikematkameininki näkyi lentokentällä. Joku äijä selitti noin kello kahdeksan aamulla ihan tuhannen päreessä työkavereilleen, kuinka heidän osastollaan kaikki ovat perseestä paitsi hän, ja ne, joille hän juuri puhuu. Koneeseen päästyään hän jo halaili seuraavan rivin päitä. Stuertti spekuloi ääneen, että kohta saattaa olla koneessa yksi vapaa paikka lisää. Jahka päästiin ilmaan, samainen äijä pyysi tuplaviskiä, että voisi rauhoittua. Hänelle ei tarjoiltu.

Saavuimme perille. Aiemmin hässäkkää herättänyt laskuhumalainen löytyi lopulta Dubain lentokentältä istumassa vakavan näköisenä kahden vartijan välissä. Paikalliset lait eivät hirveästi suvaitse humalassa toilailua.

Ensimmäisellä aamiaisella kaupunki näytti todelliset kasvonsa. Jo aamiainen näytti, että vaikka lait ovat tiukat ja kaikki on kielletty, suhtautuminen vieraisiin tapoihin on avoin. Eipä kai näin siirtolaisvoittoisessa kaupungissa muuten pärjäisi. Aamiaispöydässä oli erillään muista pöydistä Pork Station, jossa oli possupitoiset makkarat ja pekonit.

Possuasema!

Osa paikallisista on burkhassa tai valkoisessa kaavussa, mutta ei suuremmin noteeraa länsimaalaisia, jotka ovat pukeutuneena pieniin vaatteisiin, kuten 35 asteen helteessä voisi kuvitellakin. Vaikka esimerkiksi ostoskeskuksissa on isot tiedotukset, joissa käsketään naisten pukeutua kunnioittavasti ja laittaa polvet ja olkapäät peittoon, ei kukaan näytä katsovan sen kummemmin, vaikka siellä painetaan nirunarutopeissa, syvään uuretuissa paidoissa ja lyhyissä shortseissa. Ehkä tuo säädös on kuolemassa.

Kävimme tutustumassa Dubai Malliin, paikalliseen Kampin keskukseen, jossa on kaikennäköistä. Kaikennäköistä tarkoittaa, että siellä on enemmän kauppoja kuin missään, kyljelleen käännetyn kerrostalon kokoinen akvaario, eläviä pingviinejä, täysimittainen lätkäkaukalo, valtavat suihkulähdealtaat, kaksi vesiputousta ja maailman korkein rakennus. Opiskeluaikana asuin Pohjois-Haagan ostarin vieressä. Siellä ei ollut näitä. Tosin siellä oli edullinen suutari ja pizzeria.

Iso akvaario ostarilla.

Kävimme Burj Khalifan näköalatasanteella. Näköalatasanne ei ole aivan huipulla, vaan vähän puolivälin yläpuolella. Sekin on toki ihan riittävästi, koska koko rakennus on yli 800 metriä korkea, niin puolivälikin on paljon korkeammalla kuin Eiffel-tornin huippu. Satametriset pilvenpiirtäjät näyttivät neljännesmailin korkeudelta vaatimattomilta.

Dubai

Korkealla, yli neljännesmaili ylös.

Aina tällaisia pilvenpiirtäjäkaupunkeja katsoessa ihmettelen, miksi monet vastustavat Helsingin kantakaupunkiin pilvenpiirtäjien rakentamista. Kyse ei voi olla siitä, että meillä tonttimaa olisi ihan liian halpaa tai että tilaa kantakaupungissa olisi enemmän kuin olisi tulijoita.

Kaikesta älyttömyydestä täällä tulee helposti mieleen Las Vegas, toinen aavikon keskelle rakennettu äärimmäisyyksien kaupunki. Tällainen Las Vegas olisi, jos sieltä poistettaisiin synti ja viihde. Harmi, että pidän synnistä ja viihteestä.

Joukkoliikenne ei oikein toimi täällä, mutta onneksi taksit ovat halpoja. Kymmenen kilometrin matkaan kaupunkialueella ei saa kymmentä euroa tuhlattua. Taksijonot vetävät pahimpiin ruuhka-aikoihin vertoja suomalaisille pikkujoulutaksijonoille. Jonotimme Dubai Mallilla yli puoli tuntia taksia. Tuo ei ole mitenkään poikkeuksellista, päätellen siitä, että siellä on aidattu valmiiksi yli satametrinen jonotusalue.

Kaupasta ei saa olutta, tai muutakaan alkoholia, mutta eipä tänne tinttaamaan tultukaan. Meidän hotellimme baareista löytyy kuuden euron Stella Artois -tuoppeja ja hieman kalliimpia ihan kelvollisia mojitoja. Hotellien ulkopuolella baareja on todella harvassa.

Vaikka etukäteen lukemani matkaoppaat korostavat kovaa täkäläisen kulttuurin erilaisuutta ja säädösten tiukkuutta, ei se normaalielämässä ihan hirveästi näy. Ihmiset ovat ihmisiä täälläkin, mutta lähinnä vain eri tavalla pukeutuneita ja selvin päin. Kun kaupunki on riittävän iso ja riittävän paljon kerännyt porukkaa ympäri maailmaa, ei se voi olla kohtuuttoman konservatiivinen.

Dubai näyttää vetävän sisään paljon työntekijöitä itäisemmästä Aasiasta. Tarjoilijat, baarimikot, taksikuskit, siivoojat ja ylipäätään kaikki, jotka ovat turistin näkyvillä, tuntuvat olevan järjestään jostain muualta. Eilinen intialainen taksikuskimme tarjosi meille ihan pyytämättä muutamia mielipiteitä ulkomaalaisista. Tällä kertaa tähtäimessä ovat saudit. He kuulemma ajavat miten sattuu ja tukkivat vesipuistot. Olen kuullut tällaisen stereotypian ennenkin, mutten silloin saudeista.

Maanantaiaamuna jokaisen hotellihuoneen oven eteen oli jaettu paikallinen englanninkielinen juorulehti, joka kertoo Tom Cruisen, Britney Spearsin ja Eva Longorian viimeisimmistä edesottamuksista. Brittiläisestä vastineestaan sen erottaa vain se, että rahayksiköksi on muutettu dirhami. Ihmiset ovat samanlaisia maasta ja kulttuurista riippumatta, myös latteuksissaan.

Olemme täällä nyt kolmatta päivää. Joka päivä lämpö on ollut kolmenkympin yli. En ole vielä nähnyt auringon menevän pilveen. Ei tämä säistä jää kiinni.