Vancouverista takaisin Suomeen

Kun olimme nähneet Seattlen kiertueellamme toiseen kertaan, astuimme taas junaan. Rajamuodollisuudet Kanadaan päin mennessä olivat paljon miellyttävämmät ja pienieleisemmät kuin toiseen suuntaan mennessä. Ne olivat yhden lyhyen lomakkeen täyttäminen ilman kiirettä ja kahteen kertaan passin vilauttaminen.

Tuo junareitti on aika näyttävä iltaa myöden ajellessa. Junan ikkunasta näytti tältä:

#amtrak #cascades #window #sunset #washington #usa #vacation

A post shared by Saija Lehto (@saijalehto) on

Meillä oli vain yö ja seuraavan päivän iltapäivään asti aikaa Vancouverissa. Kävimme viettämässä sen Granville Islandilla. Siellä on kaikensorttista tori- ja turistikotkotusta, joka vaikuttaa kelpaavan paikallisillekin.

Taisi olla ensimmäinen ruokakuva tältä reissulta tässä blogissa. Se on sitä siitäkin huolimatta, että ruoka ja juoma on ollut tällä reissulla tavallista parempaa.

Lyhyen Vancouver-päivän päätteeksi lastasimme itsemme junaan lentokentälle. Vähän harmitti mennä kotiin. Vancouver on yksi mukavimpia kaupunkeja, jossa olen koskaan käynyt. Tänne tullaan takaisin. Koska tämä kaupunki näytti sympaattisimmat puolensa meille, pitää käydä toisella rannikolla vilkaisemassa, mitä Toronto tietää. Siitäkin on puhuttu hyvää (…ja olisi lyhyempi lento ja kolme tuntia pienempi aikaero). Sekä Vancouver että Toronto ovat aina listalla, kun listataan maailman elinkelpoisimpia kaupunkeja. Jäin vähän fanittamaan Kanadaa.

Kotona. Toinen jalka vielä matkalla. #kanada #canada

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Siinä se reissu oli. Tällä matkalla räpsin aika reippaasti kuvia. Reissun kuvista parhaat löytyvät Flickr-albumista.

Mainokset

Vancouver

Vancouver. Olen kuullut siitä aika vähän, mutta kaikki kuulemani on ollut positiivista. Ensimmäinen majoituksemme tällä reissulla on satunnainen AirBnB, jonka valitsimme sijainnin ja näkymän perusteella. Kun saavumme paikalle, molemmat osoittautuvat vielä paremmiksi kuin oletamme. 27. kerros keskustassa on voittajan valinta.

Tämä oli meitä vastassa:

Koska Vancouver on ulkoilukaupunki – vaikkakaan me emme varsinaisesti ulkoiluhenkisiä – koppasimme vuokrafillarit alle ja rullasimme Stanley Parkiin. Se on yllättävän reippaan kokoinen puisto ihan keskustan kyljessä, jonka kiertävä pyöräreitti on näyttävä kuin mikä. Helsingin keskuspuistolla ei ole mitään jakoa tuohon. Nyt lopetat alisuorittamisen, Helsinki. Ensin matalat rakennukset ja nyt jopa Keskuspuisto ottaa pataan joltain kanadalaiselta kaupungilta?

#stanleypark

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Stanley Parkissa oli Kööpenhaminan Pienen Merenneidon näköinen patsas, jossa oli nainen sukellusvarusteissa. Koska taiteilija ei ilmeisesti halua jättää hirveästi tulkinnanvaraa, teoksen nimi oli Girl in a Wetsuit. Sehän on sillä selvä sitten.

Kävimme pyörimässä myös urbaanimmassa osassa Vancouveria. Gastown oli mukava ja sympaattinen siisti kaupunginosa. Gastownin suosittu nähtävyys oli kaasukäyttöinen kello, jonka ympärillä parveili turisteja. Se oli aika pieni. Siitä tuli höyryä. Se piti Big Ben -mölinää vartin välein. En oikein ymmärtänyt sen suurta hienoutta, mutta se on ehkä enemmän minusta kiinni kuin siitä kellosta. Enhän minä ymmärrä sitäkään, miksi Sibelius-monumentti on niin keskeinen nähtävyys Helsingissä. Tosin: Se on tietääkseni ainoa suomalainen suosittu nähtävyys, joka on puttietäisyydellä frisbeegolfkorista!

Olympic Villagessa oli Craft Beer Market -niminen baari. Siitä oli puhuttu paljon hyvää. Craft Beer Market oli isossa ladossa. (Ei se oikeasti ollut lato, vaan joku vanha muu puinen teollisuusrakennus, mutta tuo kuvaus kuvaa sitä paremmin kuin se, mikä se oikeasti on.) Siellä on toistasataa eri olutta hanassa. Siellä oli mm. kaikkea. Otimme kuuden paikallisen oluen maistiaissetin. Vakuutuin jälleen kerran siitä, että en ole suklaaporterin ystävä. Muut siitä upposivat toki oikein hyvin.

Kuvassa näkyy hieman vajaa puolet hanoista.

Over 100 beers on tap. Not bad. #craftbeermarketvancouver

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Törmäsimme Olympic Villagessa erikoiseen näkyyn, kun olimme käyneet syömässä Tap & Barrel -ravintolassa (hyvää safkaa!). Ravintolan ulkopuolella oli hylättynä kasa jotain luotto- tai muita kortteja, avaimet ja setelipinkka, joista päällimmäisenä 50 Kanadan dollarin seteli. Ihmiset kävelivät siitä ohi. O Canada. Maassa maan tavalla, joten mekin jätimme ne rauhaan. Meillä oli jo itsellämmekin kortteja ja 50 Kanadan dollarin seteli.

Luulimme ottavamme laivaristeilyn Olympic Villagesta Kitsilanoon ja takaisin. Todellisuudessa otimme kahdeksan hengen pikkuveneen. Se oli silti kiva. Oikeastaan se oli paljon kivempi kuin mikään hajuton ja mauton lautta.

Kun reissasimme tuota väliä, huomasimme, että molemmilla rannoilla näkyi vieri vieressä korkeita taloja. Vaikuttaa fiksulta – jos lähellä keskustaa jokinäkymät ovat todella haluttuja, tarjotaan maksimimäärälle asukkaita mahdollisuus siihen. Taas, näin anglismia käyttääkseni, Helsinki, kerää kakkisi yhteen. Jos johonkin on paljon halukkaita ja maata on vähän, voi rakentaa ylöspäin.

Vancouver oli todella mukava kaupunki. Nyt eteenpäin. Hyppäämme junaan ja menemme Seattleen. Hei hei, Kanada, nähdään kymmenisen päivän päästä.

Niagara Falls, Ontario, Canada

Nyt olemme Kanadan puolella. Jokseenkin yllättäen kanadalaiset eivät näytä samalta kuin South Parkissa.

Hotellihuone Niagaralla

Newyorkilaisen hotellihuoneen äärimmilleen vedetyn minimalismin jälkeen Niagara Fallsin hotellihuone on virkistävää vaihtelua. Kaikki on juuri-eikä-melkein kohdallaan.

Aamupala tulee sänkyyn. Feikkitakka loimuaa ja puskee aitoa lämpöä. Höyrysuihku on niin mainio, että sellainen pitää saada seuraavaan kämppään.

En tiedä, mikä on höyrysuihku...