Kreeta puolessatoista minuutissa

Tältä se näytti.

(Hm, kas, tämä palvelu ei anna upottaa videoita tänne.)

Mainokset

Torstai: Kotiin!

Nimbocumulus! Emergencia catastrophico! Tänään näimme parinkymmenen minuutin ajan auringon pilvessä. Ei päässyt tosin silloinkaan paleltamaan.

Hylkäsimme huoneen puolilta päivin ja odottelimme hylkeinä altailla ja aulassa kiinanpokeria pelaten iltayhdeksän bussia.

Palaamme Suomeen vähän vaille neljältä yöllä, joten eiköhän ennen viittä olla jo omassa sängyssä. Ei ole ihan optimiaika paluulle Toivottavasti uni maittaa lennolla.

Keskiviikko

Lähdimme heti aamutuimaan toiselle puolelle saarta Elafonisin rannalle, jota sanotaan Kreetan Malediiveiksi. Nyt on vähän huono hetki sille, etten tiedä Malediiveistä mitään.

Täällä on toistasataa metriä merelle päin kahluusyvyistä rantaa. Vesi on aivan kristallinkirkasta ja hiekka on hienorakeista ja puhdasta.

Elafonisin vakuuttava ranta

En ole vielä kyllästynyt löhöämiseen, joten Clancyyn ei tarvinnut turvautua.

Aloimme jo suunnitella talvilomamatkaa. Muutamia hyviä ja lämpimiä vaihtoehtoja on tapetilla.

Illalla käymme syömässä Piperiassa. Piperia opettaa ainakin sen, että se on perheravintola, jossa kaikki yrittävät kovaa. Pienin noin 13-vuotias otti juomatilaukset vastaan hyvällä englanninkielen taidolla ja veti ennen jälkiruokaa kaksi tanssiesitystä. En pitänyt tanssista, mutta pidin kovasti asenteesta ja yrityksestä.

Tiistai

Nyt kaikki kirjat on luettu. Pahimpaan hätään hain aulan kirjakierrätyksestä Clancya ja Lovecraftia. Operation Paperback on kierrättänyt pokkarit tänne. En ole varsinaisesti innoissani Clancysta tai Lovecraftista, mutta ne olivat reippaasti mielenkiintoisempia kuin satunnaiset dekkarit ja tätikirjat.

Huomenna edessä on Elafonias. Sahaamme 2,5 h saaren toiselle puolelle, pysähdymme jossain kastanjakylässä ja makaamme 4 h rannalla.

Tuon neljän tunnin aikana joko luen Clancya tai kirjoitan elokuun settejä varten uuden standup-rutiinin. En antaisi Clancylle kovin hyviä kertoimia.

Saapa nähdä, miten rannalla suhtaudutaan edestakaisin kävelevään käsillään viuhtovaan tyyppiin, joka puhuu itsekseen ja pysähtyy välillä naputtamaan kännykän qwertyä kaksin käsin.

Kävin äsken vilkaisemassa hotellin nettipäätteeltä, onko mitään tapahtunut maailmassa sillä välin, kun olin poissa. Eipä oikein. MCA:n syöpä ja satunnaiset pikkurikokset Suomen kesässä olivat päällimmäisenä.

Muiden Facebook-päivityksistä päätellen ilmeisesti Suomessa on ollut nihkeä sää, Olli kastui viikonloppuna Ilosaaressa ja parhaillaan jossain Haakanan lähettyvillä ukkostaa.

Täällä sää on ollut sitä, mitä odottaakin. Lämpö on päivisin kolmenkymmenen paremmalla puolella ja täysin pimeälläkin suomalaiset hellelukemat menevät rikki. Aurinko ei ole ollut kertaakaan pilvessä täällä ollessamme.

Kas, nyt sain oluen. Kohta saan pastaa ja pestoa.

Maanantai

Tuli varauduttua liian kevyellä kirjakantamuksella. Luulin, että Can’t Stop, Won’t Stop, Kill Everyone, Eloonjäänyt, Free ja Secrets of Shorthanded Pot-Limit Omaha plus uusimmat numero Soundista, Rumbasta ja Card Player Europesta riittäisivät viikoksi. Väärässä olin ja nyt jo viedään viimeistä.

Aulan kirjakierrättämö ei juuri vakuuta, paitsi jos diggaa Clancysta ja Reijo Mäestä.

Sunnuntai

Sääennuste näyttää, että tänään olisi aurinkoista ja lämmintä, kuten luultavasti ihan tasan joka päivä viimeisen kolmen kuukauden ajan. Siksipä suunnittelimme aurinkotuoleissa rannalla löhöilyä.

Tähän se loma meni: äksänä rantatuolissa kirja kädessä

Aurinkotuoleille kuuluu uima-altaalla poikkeuksellisen kummallisella aksentilla vedetty niukahkon yleissivistyksen omaaville tarkoitettu visa.

”Oo creat-ah Donald Tuk-ah?”

”Wat is highest mountain-ah in de world-ah?”

Tuo on jotain kreikan, jamaikanenglannin ja suomalaisen rallikuskienglannin väliltä. Se on niin vinksallaan, että se alkaa olla jo kiehtovaa.

Lauantai

Viereisellä rannalla oli tänään tarjolla rantabileet. Se tarkoitti kreetalaisittain sitä, että rannalle raahattiin iso äänentoisto luukuttamaan tanssimusiikkia ja pari kojua myymään juomia.

Tuo konsepti toimii aika hyvin täällä, kun auringonlaskunkin jälkeen ollaan yli suomalaisten hellelukemien ja meri on lämpimämpi kuin suomalainen lämmitetty uima-allas. Meillä tundralla olisi karumpi meininki.