Oregonin rannat

Pakkasimme kamat Camryyn (luotettava, hiljainen, täysin virheetön ja ihan hullun ankea auto, en ostaisi) ja huristimme Lincoln Cityyn. Olimme jo etukäteen vähän vilkuilleet sääennusteita. Täällä rantakaupungit ovat yllättävän viileitä. Portlandista rannikolle huitaissessa lämpötila tippuu viisi astetta. Rannalla ei pystynyt T-paidassa kävelemään, mikä oli aika iso muutos koko reissun tähän mennessä vallinneeseen hikiseen meininkiin.

Lämpötilan lisäksi näkymät muuttuvat reippaasti. Hiljennytään hetki hotellihuoneemme näkymän äärellä.

Pienet merenrantakaupungit länsirannikolla ovat yllättävänkin samanlaisia. Siinä on se 101, joka kulkee sen läpi, sitten sympaattisia pikkupaikkoja ja paljon pikkuisia taloja.

Lincoln Cityn erikoisuus oli intiaanikasino Chinook Winds. Kävi ilmi, että siellä on pokerihuone. Tiedätte, mitä tapahtuu, jos minulla on mahdollisuus päästä samaan pokeripöytään kännisten loogis-matemaattisesti heikkojen turistien kanssa. Jonkun verran plussaa tuli, muttei ihan dramaattisesti. Aika ankea kasino noin muuten.

Lincoln Citystä nousimme pohjoiseen pikaiselle Cannon Beach -visiitille. Meille oli passattu paikallisoregonilaistietoa siitä, että se on näyttävin noista. Tiedustelutiedot pitivät paikkansa – katsokaa nyt sitä!

View this post on Instagram

#cannonbeach #oregon

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Kaasuttelimme takaisin kohti pohjoista ja otimme pysähdyksen Astoriassa. Kunnioittaen craft beer -alueen meininkiä menimme syömään Fort George -panimolle. Pizza oli hyvää, olut vielä parempaa.

Olisimme voineet mennä matkan pitkin I-5-moottoritietä ja säästää pienen tovin, mutta Pacific Northwest on näyttävää, joten menemme maisemareittiä, enimmäkseen 101:tä pitkin.

Nyt olemme Olympiassa. Täällä on kokoisekseen kaupungiksi poikkeuksellisen eloisa kulttuuriskene, etenkin musiikissa. Tämä ei näy näin lyhyellä käynnillä kovin ilmeisesti. Vaikuttaa olevan kaupunki tehdä, ei niinkään kaupunki nähdä. (Minusta Helsinkikin on moinen verrattuna muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin, ja se on kehu.) Ehkä siksi Rancid ja Hole ovat kirjoittaneet biisin tästä kaupungista.

Mainokset

Portland, Oregon

Olen katsonut Carrie Brownsteinin ja Fred Armisenin kirjoittamaa ja tähdittämää Portlandia-sketsisarjaa. Ellet ole tsekannut sitä vielä, tsekkaa. Se on yksi parhaista sketsihuumorisarjoista tällä hetkellä. Harmikseni joudun toteamaan, että rima ei ole korkealla, mutta Portlandia ylittäisi korkeammankin riman. Kysyin portlandilaiselta kollegaltani, että ”onhan se dokumentti, eiksjeh?” Hän vahvisti sarjan voimakkaan dokumentaarisuuden.

Kun saavuimme paikalle, mielikuva vahvistui. Hippejä ja hipstereitä silmänkantamattomiin. Olen OK tämän kanssa. Kaikki on orgaanista, artesaanista, vegaanista, gluteenitonta ja paikallista. Olen OK vegaanisen ja paikallisen kanssa, ja gluteenittoman kanssa, sikäli jos sinulla on keliakia.

View this post on Instagram

#portland summed up.

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Keskusta vaikuttaa pohjoisamerikkalaiselta versiolta Helsingistä. Juuret eivät ole kovin syvät, mutta joku läpitunkeva sympaattisuus on jopa keskustan jälleenmyyntiin keskittyvissä 90-luvulla rakennetuissa kortteleissa. Ja hei, sporia!

Kun vetää keskustasta pikkuisen sivuun, moni ympäröivä kaupunginosa on tosi symppis. Me majoituimme AirBnB:ssä Boisessa. Siellä Williams Street on täynnä juuri sellaisia aivan mahtavia syömä- ja juomapaikkoja, joita voisit tämän postauksen alkupuolen perusteella kuvitella sieltä löytyvän. Portland on maailman craft beer -pääkaupunki. Ei yllätä, että kahden tunnin sisään kaupunkiin saapumisestamme olimme jo napsimassa tasteria panimobaarissa. Tämä kyseinen panimobaari oli myös pyörävuokraamo. Tietenkin, olemmehan Portlandissa. Pyöränrunkoja oli katossa sisustuselementtinä. Oliko kalja hyvää? Todellakin. Koska kyseessä on baari ja olemme Portlandissa, se on lapsiystävällinen baari. Lähes kaikki muut ympäröivät pöydät olivat lapsiperheitä. Baarilla on oma leikkikenttä. Tämä on hämmentävää, mutta tykkään tästä.

Turistelimme myös muissa panimoravintoloissa, koska Portlandissa nyt vaan tehdään niin. Fat Head’s Brewery osoittautui oluen osalta myös erinomaiseksi. Fat Head’sin Head Hunter IPA ja Bumbleberry Honey Blueberry Ale (tarjottuna oikeilla pensasmustikoilla!) olivat parhaasta päästä tähän mennessä nähdyistä. Söin hampurilaisen, jossa oli mustikoita. Se oli hyvää. En ajatellut ikinä, että hampurilaiseen sopisivat mustikat. Enpä ajatellut samaa oluenkaan kanssa. Jälleen – hämmentävää, mutta tykkään tästä.

Matkalla Fat Head’sille paukkaamme hetken mielijohteesta Dr. Martens -kauppaan. Kaupassa meitä tervehtii hyvin positiivisessa hengessä portlandilaishenkinen myyjä. Juttelemme siitä, miten reissu on tähän asti mennyt. Kerromme, että olemme palanneet Twin Peaks -pyhiinvaellukselta. ALL BETS ARE OFF NOW! Tyyppi tsekkaa, kuinka sisällä olen. On hyvin nopeasti selvää, että näemme molemmat, että olemme molemmat hyvinkin sisällä. Olen aika iso fani, mutten yhtä iso kuin hän. Hänellä on Twin Peaks -tatuointi ranteessa. Hän on lukenut molemmat olennaiset Twin Peaks -kirjat. (Minä olen lukenut vasta kaksi kolmasosaa Frostin Secret History of Twin Peaksista, se on nyt lomalukemisena.) Molemmat ovat tsekanneet, mitä toissapäivänä tuotantotiimin julkaisema saitti muka-90-luvulta pitää sisällään.

Pitemmittä puheitta, nyt minulla on uudet Dr. Martensit.

AirBnB:mme oli ”ecocabin” isäntäperheemme takapihalla. Kumpikaan meistä ei tiedä, mikä on ecocabin. Yhtä kaikki, se oli symppis, kuten kaikki täällä. Tämä on selkeä yhdistävä tekijä kaikelle portlandilaiselle. Isäntäperheemme varoittivat, että siellä joskus voi tulla vastaan opossumi.

H: ”Have you named the possum?”
T: ”Well, the new one hasn’t been named, but the previous one was called Blossom.”
H: ”So, let me get this straight, Blossom was an awesome possum?”

We both saw what we both did there.

Opossumin lisäksi mökin takana on pesukarhujen pesä. Siellä on emo ja kaksi poikasta. Olen melko varma, että monet eivät jaa mielipidettämme, koska pesukarhut pistävät paikat päreiksi, varastavat kaiken ja levittävät tauteja – mutta ne myös ovat pieniä ja karvaisia, joten automaattisesti tykkäämme niistä. Ensimmäisen kohtaamisen jälkeen niistä tuli meidän suosikkijuttumme tässä ecocabinissa.

Portlandin turisteista turistein juttu on Portland Japanese Garden. Onneksi se on myös tosi mukava. Iso ihan viimeisen päälle hoidettu japanilainen puutarha. Mistä tahansa kohtaa pystyi ottamaan valokuvan, ja se näytti vakuuttavalta.

View this post on Instagram

Saija @ #portlandjapanesegarden

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

View this post on Instagram

#green #portlandjapanesegarden

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

View this post on Instagram

#green. #portlandjapanesegarden

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Koska Portland on cool ja täynnä vaihtoehtoista ihan-mitä-tahansa, on täysin ilmeistä, että tällä seudulla frisbeegolfataan. Kävimme kahdella poikkeuksellisen hyvällä radalla. Pier Park oli hyvä rata.

View this post on Instagram

Saija driving in #pierpark. #discgolf

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Milo McIver State Park oli vielä parempi. Se meni kolmen parhaan radan joukkoon, jolla olen pelannut. Skellefteå ja Järva Ruotsissa ovat edellä, mutta tuo taisi juuri viedä kolmossijan Santa Cruzin De Laveagan nenän edestä.

View this post on Instagram

Saija driving in #milomciver Park. #discgolf

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Milo McIverissä oli todella pitkiä väyliä. Olin ottanut mukaan painoa säästelläkseni vain putterin ja keskimatkan kiekon. Toinen väylä oli yli 1000-jalkainen (=yli 300 m). Nyt tarvitsisi draiveria.

Jaa että Suomi-poika tarvitsee draiveria? Kakkosväylän pusikossa oli jonkun hukkaama merkkaamaton helsinkiläisen Westside Discsin Boatman-draiveri, jossa pohjassa luki markkinoijan maan mukaan Suomi Finland. (Ruotsissa ne ovat Latitude 64:n tehtailla valmistettu, muttei siitä hirveästi huudella.) Spekseiltään se on hyvin lähellä sitä draiveria, jolla normaalisti heitän pitkät heitot. No tämäpä osuvaa. Nyt minulla on loppukierrokselle draiveri. Asioilla on tapana lutviintua.

Tällä lyhyellä kokemuksella Portlandista olisin ihan valmis muuttamaan tänne. Voin sanoa saman Vancouverista. Käsittämättömän symppiksiä kaupunkeja. Ei se Seattlekaan huono ole, mutta tässä vertailujoukossa se ottaa pataan.

Tämän kaiken nähneenä hyppäsimme autoon ja ajoimme rantaan Lincoln Cityyn.