Siltoja

Hotellihuoneen ikkunasta Rotterdamista näkyi tämä silta:

Matkamme Amsterdamin kasvitieteelliseen puutarhaan katkaisi tämän sillan nousu:

Mainokset

Viimeinen pysäkki: Rotterdam

Rotterdam on ihan eri maata kuin Amsterdam. Kun Amsterdam on keskustaltaan tiukkaa nelikerroksista vanhaa taloa, Rotterdam on väljemmin rakennettu, ja pitää sisällään paljon uusia korkeita rakennuksia. Rotterdam ei myöskään ole (tai tunnu olevan) yhtä pienellä alueella kuin Amster-alkuinen parinsa.

Rotterdamin ero Amsterdamiin on myös se, että täällä ei ihan niin iso osa pyöristä ole mummopyöriä, vaan ihan normaaleja vaihdepyöriäkin näkee monilla. Ehkä täällä fillarit eivät katoa ihan niin herkästi kuin siellä.

Kävimme syömässä paikallisessa Näsinneulassa, Euromastissa. Näkymät olivat vakuuttavat. Jotkut hömelöt laskeutuivat naruilla tornin ulkopuolta pitkin alas. Niitä oli jonoksi asti, vaikka olisi siellä hissikin ollut.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisessa itseään kunnioittavassa olennaisen kokoisessa kaupungissa pitää olla korkea näköalatorni. Vaikka Hotelli Torni on mainio, se ei ole riittävän korkea. Nyt, rakennetaan Helsinkiin torni maamerkiksi. Heti.

Kun nyt on jo tovin verran katsellut menuja ja mainostauluja täällä, jostain syystä kaikessa tuntuu olevan slagroomia. (Slagroom=kermavaahto.) Panee miettimään, miksi majoneesi ja slagroom ovat täällä niin kova juttu.

Päätimme päättää loman yhteen iltaan hieman paremmassa hotellissa – joskaan ei ihan tuhottoman kalliissa paremmassa hotellissa. Viimeisen yön majapaikkamme on Pincoffs Suite Hotel. Saitilta käsin se vaikutti sympaattiselta ja vähän hassulta hotellilta. Vaikutelma oli oikea.

Jos on hipstereitä kuulolla, niin nyt vähän äkkiä varaamaan huoneet tästä hotellista. Huone on kaksikerroksinen loft-henkinen viritys, jossa katto on viidessä metrissä. Ikkuna on noin neljä metriä korkea, ja näkymä on joelle. Sen lisäksi kaikki pikkujutut ovat viimeisen päälle. Huoneessa on oma espressokone. iPod-dock on varustettu putkivahvistimella. Huoneen avaimen avaimenperä on jonkinlainen friikki nahkapiiska. Check-in hoidettiin niin, että huoneeseen liittyvät tarpeet (kaukosäätimiä, palautelomakkeita, avain) pakattiin tyylikkääseen pikkulaatikkoon, jonka respa rituaalinomaisesti tuo huoneeseen ja käy huoneen erinomaisuudet läpi.

Kun olemme saaneet auton mittariin reilun kolmisensataa kilometriä, olemme kerinneet tutkia myös paikallista radiotarjontaa. Hei hollantilaiset ja belgialaiset, minulla on teille vinkki. Rockmusiikki on aika suosittua länsimaissa. En tarkoita, että jokaisen radioaseman tulisi soittaa rokkia, tai että nyt kannattaisi vaihtaa yleinen linja rockmusiikkiin. Tarkoitan sitä, että olisi kiva, jos näissä maissa olisi yksi kanava, josta tulisi tällaista musiikkia.

En tainnut kuulla yhtään viimeisen viidentoista vuoden aikana tehtyä rokkibiisiä, vaikka metsästimme koko ajan kanavaa, josta tulisi jotain muuta kuin tanssipoppia, listahittejä ei-kitaramusiikin puolelta, klassista musiikkia tai jotain ihmeellistä iskelmää. Yli 15-vuotiaita rokkibiisejä kuulimme tuona aikana kolme. Queen: Another One Bites The Dust, Bon Jovi: You Give Love a Bad Name ja Lenny Kravitz: It Ain’t Over Till It’s Over. Sähköisempää musiikkia palveltiin ihan kunnollisesti, mm. M.I.A:n XXXO kuultiin.

Huomenna palaamme elektronisen popin soidessa takaisin Amsterdamiin, tiputamme auton lentokenttä-Avikselle ja lennämme takaisin. On aika asennoitua töihinpaluuseen.

Taas mennään! Täältä tullaan, Benelux.

Tämän vuoden kesälomareissu alkaa huomenna. Kohteina ovat Amsterdam, Antwerpen ja Rotterdam. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä Toscanaan, mutta kun viivyttelimme matkan varaamisessa, lentojen hinnat kallistuivat sen verran, että päätimme mennä ennemmin halvalla HEL-AMS-HEL.

Kävimme Amsterdamissa tuossa muutamia vuosia sitten, mutta se oli sen verran sympaattinen kaupunki, että ajattelimme ottaa uusiksi. Jottei menisi pelkästään vanhan toistoksi, otimme reissuun mukaan Antwerpenin ja Rotterdamin. Katselimme, että josko nuo matkat taittaisi junalla, mutta näemmä junien hinnoittelu on sen verran väkevä, että pääsemme kokonaisuutta katsoen halvemmalla, kun ajamme vuokra-autolla nuo matkat, ja päätämme autoreissun lentokentälle.

Tällä kertaa ei ole sen suuremmin tullut suunniteltua matkan aktiviteetteja. Ainoa etukäteen varattu juttu on Henry Rollinsin stand up -keikka Amsterdamissa perjantaina. Kun aiemmin näin Rollinsin Savoyssa Helsingissä, olin erittäin vakuuttunut Rollinsin vedosta.