Takaisin Seattlessa

Ajoimme Olympiasta Seattleen. Olympiasta lähtiessä näin I-5-tiellä kyltin ”Sleater-Kinney Rd” exitistä. Juuri sillä hetkellä vähän hävetti, etten ollut tiennyt aiemmin, mistä bändi Sleater-Kinney oli saanut nimensä ja että luulin sitä portlandilaiseksi bändiksi. (Tsekatkaa uusin levy, ihan käsittämättömän mahtava comeback.)

”The group’s name is derived from Sleater Kinney Road, in Lacey, Washington; where signs for Interstate 5 exit number 108 announce its existence”

Back in #seattle. Going back to Canada tomorrow. Then back to Finland. :I

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Kun saavuimme takaisin Seattleen, tuntui kotoisammalta. Seattle on riittävän iso, että se tuntuu isolta kaupungilta, mutta riittävän pieni, ettei se tunnu saavuttamattoman etäiseltä verrattuna koti-Helsinkiin. En osaa eritellä, mikä siinä sai sen tunteen esiin.

Täällä tuntee heti, että ei ole siinä Amerikassa, jonka tunsi minuutissa Tillamookin huoltoasemalla pysähtyessä. Sillä huoltoasemalla, jossa on seinällä aseen kuva tekstin ”We don’t call 911” vieressä. Sillä huoltoasemalla, jonka lehtitarjonnasta vilkaisin tällaista materiaalia:

Some journalism for breakfast.

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

There's an app for that.

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Nuo esimerkit eivät olleet lehdestä mitenkään poikkeuksellista kamaa. Se oli tuota kannesta kanteen. Se on kirjoitettu porukalle, jolle tämä ei ole parodiaa, vaan ihan suora anthemi:

Tuon videon katsottuasi haluan muistuttaa, että esittäjä on avoimesti demokraatti ja tukenut sekä Bill Clintonia että Barack Obamaa. Videota katsoen se ei ole täysin ilmeistä.

Minulle on kaksi eri versiota Amerikan Yhdysvalloista. Toinen on äärikonservatiivi shotguns and pickups -porukka (armeijan rekrytoinnissa käyttämän poikkeuksellisen hyvin heille toimivan markkinointisegmentin nimi), joka mahdollistaa Trumpin ja yllättävän vähän rajoitetut ampuma-aseet. Toinen on sydämellinen, kaiken ymmärtävä ja höpsö porukka, joka näkyy minulle selkeimmin New Yorkissa, San Franciscossa ja Portlandissa. Vahvat huhut Austinin edustuksesta ovat toistaiseksi todentamatta.

Etenkin San Franciscoon ja Portlandiin verrattuna pohjoismaiset pääkaupungit näyttäytyvät yltiökonservatiivisina. Jos naureskelee jenkeille, jotka käsittelevät ”Eurooppaa” yhtenä kokonaisuutena, kannattaa skarpata itsekin. Jos ajattelee USAa yhtenäisenä kokonaisuutena, miltä tuntuisi ajatella, että onhan Kallio ja Kittilä sitä yhtä ja samaa, molemmissa puhutaan suomea? Miten San Francisco ja syvä etelä?

Seattlen keskustassa sekä kodittomia että narkkareita on aika reippaasti. Edes jenkkiskaalalla en muista törmänneeni näin paljoon missään kaupungissa. Jossain Etelä-Euroopassa reissatessani ehkä joskus. Eivät nuo tyypit ole järin uhkaavia, mutta onhan tuo päällekäyvän häiritsevää. On Helsingissäkin asunnottomia, mutta ei mitenkään tässä skaalassa. Jos olisin kaupunginisä, tuon hoitaminen olisi minun prioriteettilistallani todella korkealla.

Täällä on kiinnostavia alueita, kuten Capitol Hill, jossa on ihan kaikki ravintolat, jota voit ikinä haluta. Se on Kallion pinnanmuodostuksella varustettu Kreuzberg, johon on ripoteltu Castroa. Siellä on räkäistä raflaa, kallista raflaa, punkkia, Ferrari-kauppa, törkeän kalliita parhaillaan rakennettavia taloja, sateenkaarisuojateitä ja yliopisto.

Vaikka muuten olemme koettaneet kerätä tällä reissulla ravintolakokemuksia laajasti, kävimme kahteen kertaan Nue-nimisessä raflassa syömässä, koska siellä vaan oli niin hyvää safkaa. Niiden ruokalistalla jokainen rivi on eri maasta. En ymmärrä, mutta tykkään. Käykää siellä, jos satutte mestoille.

Seuraavaksi ulos Seattlesta ja maasta, takaisin Kanadaan iltajunalla.

Mainokset

North Bend, Roaring River B&B

Ilmeisen Twin Peaks -faneilun lisäksi Snoqualmie ja North Bend olivat näyttäviä mestoja. Onhan se häkellyttävää, kun yhtäkkiä yllättäen maa nousee pystyyn, mutta metsä ei lopu. Ihan kuin paikalliset puut eivät ymmärtäisi, että vuorenrinteessä ei voi kasvaa.

Olimme varanneet pikkumökin North Bendistä. Kriteerinämme oli se, että piti näyttää hyvältä kuvissa ja Tripadvisor-arviot oli pakko olla hyviä. Mökkien tarjoaja oli rankattu Tripadvisorissa North Bendin parhaaksi. Yksi tämän tarjoajan huoneista vaikutti ihan käsittämättömältä kuvauksen perusteella. Emme ymmärtäneet, mitä siinä oli meneillään, ja se vaikutti hauskalta, joten otimme sen.

Huone oli The Rock and Rose Room. Se oli saanut nimensä siitä, että siellä oli ihan helvetin iso kivi keskellä huonetta ja siellä kasvaa sisällä ja ulkona ruusuja. Siellä oli myös sauna.

Huone oli mökkikompleksin päärakennuksen alakerta. Alkuperäinen suunnitelma rakentajalla oli, että kaivetaan mäkeen yksi kerros alaspäin ja rakennetaan siihen yksi kerros lisää. Suunnitelma hyytyi, koska päärakennuksen alta löytyi valtava kivi. Koska olemme Amerikassa, tilanne yritettiin ensimmäisenä ratkaista räjähtein. Kivi ei tunnustanut tätä lähestymistapaa rakentavaksi ja jäi ehjäksi ja sijoilleen. Suomalaishenkisellä päättäväisyydellä rakentaja totesi, että muut antavat liian usein periksi – hän ei anna periksi. Sitten rakennettiin alakerta kiven ympärille. Tältä se näytti.

Sauna ei ollut äkäinen, mutta riittävä. 150-asteinen sauna on vähän liian valju, jos ne asteet ovat fahrenheiteja. 66 astetta. Riittävällä löylynheitolla siitä selviää. Saunan Valmet-lämpömittari oli hämmentävä. En tajunnut, että Valtion Metallitehtaat on tehnyt myös fahrenheit-lämpömittareita sillä samalla suomalaista saunomista juhlistavalla taustakuvalla, jonka me 70-luvun lapset muistamme lapsuuden saunoista. En usko maailmasta löytyvän toista yritystä, joka on valmistanut saunamittareita, traktoreita, paperikoneita ja rynnäkkökivääreitä.

Näkymät mökin ovelta olivat sellaiset, että näytän ne vain kuvalla. Sanat kuvailisivat sitä huonommin. Perin harvakseltaan olen parempi valokuvaaja kuin kirjoittaja.

Ulkona pikkupuput ja oravat kävivät moikkaamassa, kalasääsken pesään oli suora näkymä kiikareilla ja kolibri kävi vähän väliä hörppimässä ikkunan takana juottopisteellä.

#hummingbird humming away right outside our window. #roaringriver

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Tämä kaikki oli niin Disney-leffaa, että olin vähän yllättynyt siitä, että seuraksemme illaksi Twin Peaksin uutta jaksoa katsomaan tullut Kit Kat -niminen kissa ei osannut puhua.

The room amenities include a big #kitty. #roaringriver #cat #kissa

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Mökkikompleksin isäntäpariskunta oli kiinnostava. Isäntä oli tehnyt pitkän uran kiertävänä myyntimiehenä ja emäntä terapeuttina. He päättivät vetäytyä eläkepäiville niin, että pistivät pienen mökkikylän oman mökkinsä kylkeen pystyyn. Herschel-isäntä aloitti kuusikymppisenä juoksuharrastuksen ja juoksi vielä seitsemänkympin kieppeillä maratoneja. Monikossa. 68-vuotiaana hän alitti Bostonin maratonia varten karsintarajan 4 h 10 min. 69-vuotiaana hän voitti Seattlen maratonilla ikäryhmänsä. Nyt 80-vuotiaana hän tuo meille aamiaista.

Tuo oli paras B&B, jossa olen ikinä ollut. Jos olet tuolla suunnalla, mene majailemaan Roaring River Bed & Breakfastiin.

#guestbook #roaringriver

A post shared by Henry Lehto (@hlehto) on

Miami

Minulle kiinnostavimmat jutut USAssa ovat aina olleet laidoilla. Koilliskulma ja lounaiskulma on käyty läpi, joten seuraavana vuorossa on kaakko, jossa meitä odotti Miami. Maaliskuussa Miami on suomalaiselle ihan mainio kohde myös säiden puolesta. 20 ja 30 asteen välillä pyörittiin koko reissun ajan, enimmäkseen siellä yläpäässä.
Lue loppuun